Do you also want access to our video library?

  • 2500 videos
  • No binding period
  • Free trial

Welcome to our blog

Yoga, training and health inspiration for you

Meditaatio on treeniä aivoille

Meditaatio on treeniä aivoille

11 tammikuuta 2017 | Av
Sonja Salonen

Kuinka monta kertaa pieni taapero kaatuu yrittäessään nousta seisomaan ensimmäisen kerran? Puhumattakaan siitä, kun hän lähtee liikkeelle. Tai myöhemmin opettelee pyöräilemään. Kulunut sanonta "Harjoitus tekee mestarin", pitää täysin paikkansa, sillä taidon oppiminen vaatii yleensä lukuisia epäonnistuneita yrityksiä. Sama pätee meditaatioonkin.

Kokeilin meditaatiota ensimmäisen kerran joitakin viikkoja sitten. Valitsin Yogoben videokirjastosta Satu Tuomelan soluhengitysmeditaation, joka on aivan ihana, mutta samalla haastava kaltaiselleni haahuilijalle. Keskittyminen herpaantui jatkuvasti, kun mieleni tarttui jokaiseen harhailevaan ajatukseen kiinni. Halusin luovuttaa, mutta onneksi en antanut periksi lyhytjänteisyydelleni. Sain harjoituksen tehtyä loppuun kuitenkaan tuntematta oikeastaan minkäänlaista onnistumista.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Viime viikolla kokeilin samaa harjoitusta uudestaan. Heitin varoiksi viltin päälleni, sillä ensimmäisellä kerralla olin palellut meditaation aikana ja halusin minimoida kaikki häiriötekijät. Hengittäminen ja paikallaanolo eivät edelleenkään tuntuneet täysin luontevilta, mutta koin jotain muuta, mikä kompensoi näitä "puutteita".

Uskon, että tällä kertaa pääsin hetkeksi ihan oikeasti meditatiiviseen tilaan. Ainoa asia, mitä mielessäni näin, oli hengitykseni virtaus solujeni sisällä. Ja minä siellä kaiken keskellä. Satu sanoi ihanasti, että hengitys huuhtelee soluja ja juuri sen minäkin koin. Hetki ei kestänyt kauaa, sillä tällä kertaa päädyin iloitsemaan saavutuksestani ja kadotin "flow'n jälleen.

Mutta se ei haittaa. Pääasia on, että pääsin sinne edes hetkeksi ja uskon pystyväni vieläkin parempaan.

Lapsi oppii seisomaan, kävelemään ja ajamaan pyörällä - joku hitaammin, joku nopeammin. Pystymme kehittämään fyysisiä taitojamme rajattomasti, joten miksei sama onnistuisi henkisellä puolella? Meidän mielemme, pää ja sydän, tarvitsevat vain hiukan enemmän harjoitusta osakseen.

Päivän ajatus: "Wherever you stand, be the soul of that place" -Rumi

Lukuvinkkejä

Videosuosituksia

Yogobe Video: p6fc Yogobe Video: 4s5p Yogobe Video: n4cy Yogobe Video: 35gk
Open post
Kiehtovan matkan alku

Kiehtovan matkan alku

01 tammikuuta 2017 | Av
Sonja Salonen

Pystyvyyden tunne on ihan mahtava. Kuka vain osaa ja kehittyy, kunhan uskaltaa päästää itsensä valloilleen. Monta kertaa olen uskalluksen puutteen vuoksi perääntynyt jostain uudesta ja jännittävästä, mutta en enää. Ja jos minä pystyn mihin vain, pystyt sinäkin. Kuka tahansa pystyy ja se on tärkeää.

Minun nimeni on Sonja ja aion jakaa kanssanne taipaleeni Yogoben parissa. Tulen testaamaan, tutkimaan ja ihmettelemään Yogoben videoita, teemakuukausia sekä muuta sisältöä ja kertomaan havainnoistani teille.  Jooga, meditaatio ja hyvinvointi inspiroivat minua suuresti ja haluaisin kovasti saavuttaa sen paljon puhutun sisäisen rauhan. Minulla ei ole hajuakaan siitä, mitä se tarkoittaa, mutta aion ottaa asiasta selvää.

En ole joogi, enkä tiedä joogan filosofiasta juuri mitään. Hiukan kateellisena olen katsellut Instagramissa joogajulkkisten painovoimaa uhmaavia asanoita ja miettinyt, että mitenköhän paljon tuon oppimiseen menisi aikaa. Joo, tiedetään, kateus ei ehkä sovi joogan harmoniaan, eikä joogaamisen tavoitteena ole näyttää hyvältä, mutta minkäs teet. Toivon, että kevään aikana meditaatio kääntää hiukan pinnallista ajattelumaailmaani. Jos nyt ei ihan päälaelleen, niin vähän kallelleen edes.

Matkan aikana haluaisin myös oppia olemaan tyytyväinen itseeni ja saavutuksiini. Kehittyminen ja halu kehittyä on ikuista, mutta mitä hyötyä mistään on, jos ei ikinä osaa iloita saavuttamistaan asioista. Tai jos aina näkee itsessään vain heikkouksia, joille pitäisi tehdä jotain. Se ei kyllä ainakaan ole sitä sisäistä rauhaa.

Lähden tähän leikkiin mukaan, sillä luotan itseeni. Luotan siihen, että pystyn oppimaan, avartamaan maailmaani ja saamaan aikaan jotain kaunista, jotain uutta. Jos kaikki menee omien toiveideni mukaisesti, tästä tulee todella opettavainen kokemus. Aion jakaa kanssanne kaiken, mitä matkani aikana tapahtuu ja olla teille täysin rehellinen, avoin ja jopa haavoittuva, sillä muuta vaihtoehtoa ei ole. Vain aitous on totta.

Jännittynein mielin aloitan tämän pelottavan, tarpeellisen ja hienon matkan. Matkan itseeni.

Päivän ajatus: "Yoga is not about self-improvement, it's about self-acceptance." -Gurmukh Kaur Khalsa

Vinkkilinkit

Open post
Yogis and yoginis – Let’s get lost together

Yogis and yoginis – Let’s get lost together

09 marraskuuta 2016 | Av

Sometimes we all tend to get lost in ourselves, in playing roles that isn't really who we are deep inside. So how come we keep falling into these patterns, over and over again? Here invite you on a journey to discover how yoga can be the tool that sets us free and open us up towards ourselves and the world around us.
Also, I would like to invite you to Yoga Games Stockholm February 10-12, 2017, come practice with me there! 


When playing a role and not being me

I get so tired of myself sometimes. I should know better, and sometimes I actually know better, but still I do it any way. With a great distaste I watch myself repeat the same foolish pattern that I know so well. The pattern is clear. I play a role instead of being myself. I play the role of the yoga teacher, who enters the yoga studio. I walk a bit slowly. Not so slow that I look like a freak, but slow enough to appear peaceful and calm. I smile. Not because I just thought of something funny, but because a yoga teacher should be happy. I try to hide that my lower back hurts. Back pain is not part of the role. I feel shameful about it and routinely I go through the stories of how I did something cool to hurt my back. “I played wildly with my little daughter. Yes, that will do.” Playing wildly with children is good and fitting for a yoga teacher. It is not a lie, and it is a much better version of the story than the one, where I am overworked and have neglected to do my back exercises for several weeks. 

According to Indian philosophy I am not alone in this. In fact, it is considered to be the most fundamental cause of suffering for human beings, and we can rightly see it as the starting point of the whole yoga tradition. The ancient yogis saw how we humans identify ourselves so much with our roles that we get lost from ourselves, and when this happens we get so occupied with the mental constructions that we get out of harmony with reality. This never has a peaceful flavor. 

A battle against ourselves
The discrepancy between the static, ideal role and the ever-changing reality of things, keeps us busy like little bees. We constantly try to protect our story by seeking and holding on to anything that supports it, and by trying to avoid, suppress or hide anything that does not fit in. This is hard and anxious work. Often times we don’t even realize what is going on. We believe so strongly in our own roles, that we don’t even see them as roles, and the fear of loosing face is so fundamental, that often times it goes completely under the radar. The only thing we might feel is a sense of unease.

In yoga philosophy this existential feeling of unease is called tṛṣṇā. Literally it means thirst, and just like thirst for water, it is an existential unease that holds a promise of release. If only you get that promotion. If only you pass that exam. If only you get a boyfriend. If only people will sign up for my yoga workshop. Then I can relax. Then I will be good enough. 

This creates a vicious circle called saṃsāra. As long as you over-identify yourself with a particular role, then there will be a feeling that something is off, and that you are not complete. This feeling will motivate you to seek for fulfillment, but naturally you will seek this fulfillment in the role, where you identify yourself, and so the wheel keeps spinning. It is really simple. As long as you look for yourself in external circumstances you will remain lost from yourself, and tṛṣṇā will keep troubling you like a stone in your shoe. 

This is exactly what happens again and again, when I find myself acting out the idea of a yoga teacher instead of being honest to myself and others. And when I do my “yoga teacher act”, I am not only getting out of touch with myself, I also separate myself from others. Whenever I put on a show, inevitably I reduce others to be my audience, and this is probably the worst thing for me about this pattern. From the deep fear of losing face in other people’s eyes, I create a fundamental separation, which feels poor and lonely. It is not a surprise that this state of being is often called the “the separate self”, and as long as we are firmly focused on the stories about ourselves, we will experience a fundamental sense of separation and loneliness.

The goal of yoga
Yoga was traditionally developed and practiced as a way to liberate ourselves from saṃsāra. Different systems of yoga advocate different strategies. Some schools suggest that we retreat from society, some will tell you to surrender to God, some schools will tell you to try and still your mind, and some will tell you to stretch your body. However different these traditional strategies are, the goal is almost a 100 % identical: Liberation from the neurotic engagement in saṃsāra. This is the traditional goal of yoga, and if you turn it around, you could also say that any practice could be called yoga, which helps you free yourself from the bondage of neurotic playacting and lead to more connection and less separation.

The good news is that yoga works!! The techniques have the potential to help us let go and surrender to the reality of things. Yoga can set us free and open us up towards ourselves and the world around us, but only when we do not get lost in the role of the yogi or yoga teacher. The thing is, we will get lost again and again, and this is where we need to help each other. I have seen it again and again in teacher trainings and retreats. As soon as we dare being honest about how we get lost, then the shame and fear dissolves, and we actually help each other to get back on the (yoga) track.

Yoga Games Stockholm – February 10-12, 2017

For the second third time, Yoga Games will take place at Münchenbryggeriet in Stockholm. Three days of workshops and classes with inspiring teachers from around the world. Yogobe will of course be there as an exhibitor at the health exhibition, see you there!

Discount for Yogobe members - get a SEK 300 discount when booking both Saturday and Sunday, use the code: YOGOBE
Book your tickets here!

Simons classes at Yoga Games

Saturday:

  • Grow longer Wings
    Most people think they know how long their arms are. Most people are wrong. If you know how you to work the biomechanics of your shoulders, you can create a radical reach that feels great and adds fireworks to the poses. Let us explore together.

Sunday:

  • Yoga in Life
    What does it actually mean to be good at yoga? Traditionally it had nothing to do with extreme poses. In this lecture Simon will explain how yoga is a way to learn to navigate in your own thoughts, emotions and impulses, and how it is a practice to make friends with yourself and the world around you.
  • Exploring Partner Yoga
    Practicing yoga alone in a mountain cave is ‘so last year’. Partner yoga is not only a lot of fun acrobatics. In this class we shall explore the power of supporting and being supported. Be prepared for a fun and touching class. The class will be suitable for all levels, and you do not need to come with a partner.

Links 

Open post
Vähemmän joogi?

Vähemmän joogi?

14 syyskuuta 2016 | Av
Yogobe

Mitä oikeastaan tarkoittaa olla joogi? Onko minuutteja käsilläseisonnassa pysyvä, vihreää teetä siemaileva raitis vegaani enemmän joogi, kuin vehnäsämpylää mussuttavaa, ajoittain viikonloppuisin viiniä maisteleva ja asanaharjoituksensa säännöllisyyden kanssa kamppaileva joogiksi itseään kutsuva tavis? Lue upean Anna-Maria Sinisalon ihana ja oivaltava kirjoitus aiheesta, joka varmasti mietityttää välillä jokaista joogan harjoittajaa.

Tässä istun nuhanenäisenä keho heikkona parin päivän kuumeilun jäljiltä, asuntoni alakerrassa sijaitsevassa kahvilassa juomassa aamukahvia, jonne jaksoin juuri ja juuri kävellä. Ulkona sataa ja ilma tuntuu yhtä painostavalta kuin oma keho ja pää, vettä valuu taivaasta samaa tahtiin kuin räkää nenästäni. Kyllä, luit aikaisemmin oikein, juon aamukahvia ja vielä ihan lehmänmaito tilkan kanssa, vaikka kyllähän kaikki valveutuneet joogit sen tietävät, että ei lehmänmaitoa saa nuhassa juoda ja että vihreä tee on ainoa oikean joogin aamujuoma. Rouskutan myös moniviljasämpylää juustolla, jota ei ole valmistettu vegaanisesti eikä gluteenittomasti, vaan ihan lehmänmaidosta ja gluteeniviljoista. On tässä pari kurkkupalaakin, tomaattia ja todella vaalea salaatinlehti, jos tämä vaaleanvihreä ohut siivu saa tuon arvonimen itselleen...salaatti.

En myöskään ole reiluun viikkoon päässyt matolle, syynä nuha joo, mutta myös jo ennen sitä alkoi maton rullalle jättäminen tuntua oikealta vaihtoehdolta. Eihän minua voi siis joogiksi enää kutsua, todellakaan. Enhän minä pysty edes hengittämään tämän nenän kanssa. Olisi myös tekopyhyyttä väittää, että en ole katsonut Netflixistä putkeen tuolla 15 sekunnin tauolla kokonaista kahta tai kolmea sarjaa, joissa kaikissa on vähintään kaksi tuotantokautta. Ainiin viikonloppuna olin Flowssa, en Flow joogatunnilla vaan festareilla ja täytyy paljastaa salaisuus, join siellä kuohuvaa, en kännejä, mutta yhden tai kaksi nautinnollista isoa lasia kumpanakin päivänä ja ihan alkoholilla. Eli enhän voi mitenkään olla kunnon joogi, saatikka varteenotettava jooga- ja meditaatio-opettaja.

Tekevätkö nämä asiat minusta oikeasti vähemmän joogia, kuin henkilöstä joka ainakin kuvittelee, että pääsee joka päivä matolle tai löytää itsensä sieltä oikeasti? Matto kutsuu tätä toista henkilöä niin usein, että pitää jättää viikonlopun riennot ystävien kanssa välistä. Ja kello soi kuusi tai aikaisemmin joka aamu, koska aamut ovat paras aika joogata myös viikonloppuisin. Kiireisessä elämässä aamut ovat myös ainoa aika, jolloin hänellä on oikeasti aikaa itselleen. Tai sitten verrattuna henkilöön, joka ostaa sen ihanan vihersmoothien aamupalaksi ja nappaaa kaveriksi luomuvihreänteen?

Väitän, että mikään näistä ei ole toinen toistaan enemmän tai vähemmän joogaa ja sitä kautta tee sinusta tai minusta enemmän tai vähemmän joogia. Koska eikö joogassa on kysymys jostain ihan muusta kuin mattoajasta tai oikeista ruokavalinnoista? Jos väität muuta, kysyisin itseltäni, vastaten totuudellisesti: Mikä on minulle joogassa se syy, että pääsen/raahaan itsesi toistuvasti matolle, vaikka kehoni kutsuu minua tekemään toisin? Mikä on se asia mitä tavoittelen? Mitkä ovat minun motiivini taustalla siihen, että ostan tuon vihersmoothien tai olen lopettanut kahvin ja gluteenileivän täysin? Mikä saa minut valitsemaan viikonloput joogamatolla ystävien tapaamisen sijasta?

Älä ymmärrä minua väärin, näihin kysymyksiin ei ole oikeaa tai väärää vastausta, koska vastaukset johtuvat sinusta. Minä esimerkiksi lukeudun usein noiden kuudelta herääjien joukkoon ja suuntaan matolle aina kun mahdollista. Myös viikonloput olen usein workshopeissa joko opettamassa tai oppilaana, ja joskus tai oikeastaan aika usein ystävien iltarientojen kustannuksella. Harjoitukset matolla kuuluvat luontaisesti normaaleihin arkipäiviini. Samoin valitsen noin 90 prosenttisesti lautaselleni luomua ja kasvisruokaa, vegaanista myös useimmiten. Mutta tekevätkö nuo valinnat minusta paremman joogin niinä hetkinä, kun teen nuo valinnat ja taas huonomman joogin niinä päivinä, kun jostain syystä valitsen toisin?

Mikä on sinun pohjimmainen motivaatiosi omien harjoitusvalintojesi ja elämänvalintojesi taustalla? Onko se, että opit seisomaan käsilläsi tai kehosi muuttuu joustavaksi asanaharjoituksen myötä? Tai kehostasi tulee puhtaampi ja mielesi puhdistuu, kun olet luontoystävällisempi ja kun valitset lautasellesi luomua ja vegaanista? Mielessä siis aina se, että huomenna tai ensiviikolla on asiat paremmin. Vai onko se, että saat hetken rauhaa lasten keskellä ja tunnet oikeasti yhteyden omaan kehoosi ja sitä kautta itseesi? Eli hakeutuen matolle, jotta pääset päivien muita hetkiä karkuun. Joogassa ei ole oikeaa tai väärää vastausta näihin, myöskään ei ole tasoja, koska pohjimmillaan ei ole vertaamista, ei ole oikeaa ja väärää, hyvää taikka huonoa. On vain sinun hetkesi ja sinä sillä/tällä hetkellä. Kehomme eroaa päivittäin ja hetkittäin toisistaan, me muutumme jatkuvasti. Ruoka jota syömme vaikuttaa soluihimme, samoin ilma jota hengitämme, tunteemme ja tunnetilamme, muiden ihmisten tunnetilat ympärillämme vaikuttavat meihin. Yleisesti elämä vaikuttaa meihin ja sitä kautta myös meidän harjoitukseemme. Joogassa ei ole tavoiteltavaa, jos joku tavoite pitäisi antaa olisi se mielestäni ainoastaan hyväksyminen asiat juuri sellaisena kuin ne ovat kunakin hetkenä. Ei ole tulevaa eikä mennyttä on vain kokonaisuus, hetkistä muodostuva kokonaisuus ja sen tiedostaminen, hyväksyminen, näkeminen juuri sellaisena kuin se on. Luopuminen odotuksista, ajatusten määrityksistä.

Eikö joku viisas joogafilosofi ole sanonut jotain sinnepäin, että asanaharjoituksen tarkoituksena on pohjimmiltaan antaa mielelle keskittymiskohta ja valmistaa kehoa ja mieltämme meditaatiossa istumiselle, jotta voimme mielen tyhjentymisen kautta nähdä todellisen itsemme? Tässä tapauksessa, jos vertailisimme itseämme toisella matolla olevaan henkilöön, joka on ”edistyneempi” kuin me, enemmän joogi. Voisimmen samaan tapaan, kun kysymme itseltämme, että onko hän kehittyneempi joogi kun hän osaa seistä käsillään tai hän joka, saa jalan niskansa taakse. Voisimme kysyä myös, että miksi hänen mielensä on niin vilkas, että hän tarvitsee noin äärimmäisiä keinoja omansa keskittämiselle? Jokaisessa harjoituksessa on mukana kysymys ”mitä minulle on juuri tässä hetkessä?”. Ei ole mennyttä ei tulevaa, eikä viereistä joogia viereisellä matolla, tai jos sinun hetkessäsi on, niin kysymys kuuluu ”mitä minulle on juuri tässä hetkessä?”. On vain sinä ja sinun kehosi/hengityksesi tällä hetkellä, oli se eilen terveempi tai joustavampi taikka mitä ehkä huomenna saattaa oletettavasti olla.

Tästähän voi tehdä johtopäätöksen, että joogaharjoitus nuhaisena ja kuumeisena on ehkä joogaharjoitusta parhaimmillaan ja puhtaimmillaan, koska tällöin sinun täytyy oikeasti kohdata itsesi sellaisena kuin olet. Kuten rikkoutunut arka nenä, kolottava keho, likaiset hiukset, kasvavat karvat kainaloissa... Tällöin sinun täytyy oikeasti istua tai tässä tapauksessa maata, koska istuminen ei tule valuvan nenän takia kysymykseen. Sinun täytyy myös antautua täysillä juuri tälle hetkelle ja hyväksyä se, että hengityksesi tarkkailuun kuuluu sieraimissa rään valumisen esteenä olevan nenäliinan liikkuminen. Itseasiassa tämähän auttaa keskittymisessä, ehkä otan nenäliinan mukaan seuraavaan harjoitukseeni matolla.

Eikö joogan pohjimmaisena syynä ole kohdata itsemme ja omat esteemme, niin esteet mielessämme, kehossamme kuin tunteissamme ilman arvostelua tai kategorisointia, ainoastaan hyväksymällä kaikki juuri sellaisena kuin ne tähän hetkeen kuuluvat. Nähdä itsemme kokonaisina kaikkine todellisine puolineen, näkemällä ajatusten ja epämukavuuksien taakse. Jonain päivänä se tarkoittaa sitä, että joudut raahaamaan laiskottelevan kehosi matolle ja ehkä puskea, rohkaista itseäsi kohti haastavampaa asanaa, koska se on juuri se asia, jota laiskotteleva tai vilkas mielesi ja kehosi tällä hetkellä tarvitsee. Kun taas toisina hetkinä, päivinä, viisain päätös on jäädä kotiin vällyjen alle tai antaa itsellesi lupa lempeämpään harjoitukseen, koska pusket liian kovaa eteenpäin jo muualla elämässäsi tai sinä kaipaat sitä muuten. Joten enköhän palaa sohvan uumeniin jatkamaan tämän hetken joogaharjoitustani siellä toisen lehmänmaitokahvikupillisen jälkeen tai sitten suuntaan meditaatiotyynylle nenäliinapaketin kanssa makaamaan, sen näyttää tämä seuraava hetki kahvikupin jälkeen.

<3 Anna-Maria

Kirjoittajasta

Lue lisää Anna-Mariasta täältä, tai klikkaa itsesi Pieni Hiljaisuus-studion sivuille tutustumaan ihaniin viikkotunteihin sekä mielenkiintoisiin kursseihin ja workshopeihin.

Anna-Marian tulevia kursseja:

Open post
Maidoton cheddarkastike ja persikka-lehtikaalisalsa

Maidoton cheddarkastike ja persikka-lehtikaalisalsa

02 syyskuuta 2016 | Av
Yogobe

Tässä on keittiömme vakiokastike: maidoton cheddardippi! Dippi maistuu ihanasti tortilloissa, mutta sopii myös nachojen tai muiden texmex-tyylisten herkkujen kera. Vieressä persikka-lehtikaalisalsa, joka löysi paikkansa tortillani täytteenä. Jos kaipaat lisää täytteitä, voit esim. paistaa soijarouhetta, paahtaa sipulia, tehdä papusekoituksen tai -tahnan tai vaikka rouhia valitsemiasi pähkinöitä.

Maidoton cheddarkastike

2 perunaa, kuorittuna ja pilkottuna pieneksi
1 porkkana, kuorittuna ja leikattuna pieniksi kolikoiksi
3 rkl ravintohiivahiutaleita*
Vettä (tarpeen mukaan)
Valkosipulijauhetta, suolaa, pippuria ja savustettua paprikajauhetta maun mukaan

  1. Keitä pilkotut juurekset, kunnes ne ovat pehmeitä.
  2. Kaada keitinvesi pois ja siirrä juurekset tehosekoittimeen.
  3. Soseuta juurekset nostaen samalla tehosekoittimen kierroksia, lisää vettä tarvittaessa.
  4. Mausta haluamallasi tavalla ja tarjoile!
  5. Kastike säilyy jääkaapissa noin viisi päivää.

*Ravintohiivahiutaleet eli oluthiivahiutaleet ovat deaktivoitua hiivaa ja tuovat kastikkeeseen juustoisen maun. Oluthiivahiutaleita on myynnissä vege- ja ekokaupoissa sekä isojen markettien hyllyillä.

Persikka-lehtikaalisalsa

Iso kourallinen lehtikaalia
2 isoa tomaattia
1/2 keltainen paprika
1 persikka
Lisäksi limemehua, kourallinen korianterinlehtiä, jeeraa (eli juustokuminaa) ja rouhittua pippuria

  1. Leikkaa lehtikaalin puiset keskiosat pois, pilko lehdet karkeasti ja siirrä lehdet kulhoon.
  2. Hiero lehtikaalin lehtiä kunnes ne pehmenevät ja saavat tummemman vihreän sävyn.
  3. Lisää limemehu, jeera ja pippuri. Pilko tomaatit, paprika ja persikka ja lisää seokseen. Nauti.

Reseptit ja upeat kuvat meille tänne Yogobeen loihtii Ulrika Lillsunde. Lisää inspiraatiota, reseptejä sekä vinkkejä löydät Facebookista ja Instagramista. Ulrikan yritys Herkkutrikoissa tekee myös monipuolista ravinto- ja fysiikkavalmennusta, lue lisää täältä!

Open post
Strike a cobra!

Strike a cobra!

24 elokuuta 2016 | Av
Yogobe

Are you stressed out, spending most of your day infront of a computer or experiencing back pain? Strike a cobra! Cobra pose, or in sanskrit called Bhujangasana is one of the most important and foundational backbends in yoga. As cobra pose is included in sun salutations this is one of the most common yoga poses you might do during a yoga class with numerous health benefits from the feet to the head:

  • Relieves back pain: there is a saying in yoga that you are only as old as your spine is flexible. This pose improves spine flexibility and range of motion and has a therapeutic effect of relieving back pain, discomfort and stiffness in the lower back.
  • Relieves stress: cobra pose encourages deep breathing and effects the adrenal gland, responsible for balancing stress hormones like adrenalin and cortisol. It also has energizing effects and elevates mood.
  • Improves digestion: stimulates and target the organs in the abdomen, especially the digestive organs and the liver.
  • Improves posture: it is not un common to spend most of our time in our day to day life slightly slouching forwards in our upper back with our shoulders rolled forwards, therefore this is a perfect position to counter pose - do the opposite - to balance the body and to help correct forward rounded shoulders.
  • Strengthens the abdominals and buttox muscles and builds upper body strength in the biceps, triceps and deltoids.
  • Stretches the abdominals, muscles in the shoulders, chest and neck.
  • Opens the heart: as we expand the chest we target both the physical and emotional heart and relieve tightness in upper back, where we according to yogic philosophy store emotions, like guilt and sadness.

How to own your cobra:

Lie down on your stomach with your hands under shoulders to prepare. Take a deep breath in and press the ground away with the palms, pressing the feet, thighs and pubis into the mat. Keep your elbows slightly bent close to the body with your shoulders and chest broad but relaxed.

You can remain in a low cobra, with your chest only slightly raised of the ground or rise higher towards a full cobra. Only rise up as high as feels comfortable in the lower back. It is important to remember not to overdo any backbends including cobra pose. When practicing backbends (or any yoga poses for that matter) your breath is always your guide. If your breath becomes shallow or you find yourself using your breath to push through sensations it is a sign for you to back out of the pose slightly.

Now that you know many of the amazing benefits cobra pose has I advise you to give your cobra some extra love and awareness next time you practice, strike it like you mean it and open your heart to the world and to yourself.

Happy practicing,
Amanda

Lue lisää:

Photo by Saara Oinonen

Open post
Yin jooga hoitaa kehoa monipuolisesti

Yin jooga hoitaa kehoa monipuolisesti

21 elokuuta 2016 | Av

Rakastuin yin joogaan vuonna 2007.

Oli ihanaa, suorastaan onnenpotku, että löysin vastapainoa omalle erittäin Yang-tyyliselle (Yang=dynaamisempi, liikkuva jooga) harjoitukselleni.

Minulle Yin jooga ei ole sama asia kuin restoratiivinen jooga. Toki sitä voi harjoittaa myös restoratiivisena, mutta Yin-asanat ovat luotu aikaansaamaan muutosta dynaamisemmin.

Hirveän usein, kuitenkin, yinistä puhutaan restoratiivisena joogana. Myös usein törmää ”Hot yin”-tunteihin, mikä ihmetyttää, sillä yin jooga on ns. ”kylmä” harjoitus. Tässä huomioikaa, varsinkin te yliliikkuvat, kuten minäkin: lämpö vie helposti liian pitkälle.

Yinissä käytämme paljon apuvälineitä, joten kannattaa varustautua bolsterilla (putkityyny), blokilla, vyöllä ja viltillä ennen tuntia.

Tervetuloa mukaan Yinin mahtavaa maailmaan!

Onko kehosi tukossa tai olo ahdistunut tai levoton? Kokeile rentouttavaa yin joogaa täällä.

Yin & yang energiat


Yin (suomeksi Jin) ja yang (suomeksi Jang) ovat kaksi toistensa vastakkaista perusvoimaa. Niistä yin on negatiivinen ja yang positiivinen.

Yin jooga
Yin-tyylinen jooga on vastaanottavaa ja sisäistävää. Yin-kudokset: Kuivat, kovemmat ja jäykemmät kudokset kuten sidekudokset, nivelsiteet, jänteet sekä luut.

Yang jooga
Yang-tyylinen jooga on virtaavaa, liikkuvaa ja ulospäin suuntautuvaa. Yang-kudokset: Nestetäytteiset, pehmeämmät ja venyvämmät kudokset kuten lihaskudokset.

Yin puolta kuvastaa
Pimeys, kuu, feminiininen, varjo, lepo, länsi (auringonlasku=yin), pohjoinen, maa, vasen, tasainen (maa), materia, aine/tiivis

Yang puolta kuvastaa
Valo , aurinko, maskuliininen, kirkkaus, toiminta, itä (auringonnousu=yang), etelä, taivas, oikea, pyöreä (taivas), energia, aineeton/harva

Yin jooga harjoituksen hyvinvointivaikutukset

Yin-harjoituksessa otamme huomioon varsinkin syvän luonnollisesti pidennetyn hengityksen sekä oikeanlaisen sensaation venytyksessä. Haemme siis oikeanlaista intensiivisyyttä, emme kipua. Löydämme itsellemme oikean "oman" harjoituksen, sellaisen jossa tuntemusta ei ole liian paljon, eikä liian vähän.

Yin-asennossa tärkeitä seikkoja ovat hitaus ja vakaus, pehmeys ja hellävaraisuus. Vaikka tuntemukset aaltojen lailla välillä ovat epämukaviakin, pyrimme hengityksen kautta löytämään luonnollisen antautumisen ja rentoutumisen. Asennoissa tarvitaan pitkäjänteisyyttä, koska perinteisessä yin joogassa asennoissa pysytään paikoillaan kahdesta minuutista jopa 20 minuuttiin. Ensimmäiset kaksi minuuttia vaikuttaa lähinnä lihaskudokseen, sen jälkeen päästään vaikuttamaan sidekudoskalvoihin ym.

Ota itsellesi rentouttava hetki ja laskeudu tähän elvyttävään yin jooga harjoitukseen.

Yin jooga harjaannuttaa oman kehon tuntemusten kuuntelemiseen ja kasvattaa kärsivällisyyttä. Se on väylä tämän hetkiseen kokemiseen niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tietoinen omien ajatusten sekä tuntemusten tarkkailu tuomitsematta niitä, luonnollinen avoimuus ja uteliaisuus sekä 100% läsnäolo hetkessä luovat täyteläisen harjoituksen.

Tämän tyylinen harjoitus auttaa ymmärtämään, että tunteet tulevat ja menevät, mikään ei ole pysyvää. Harjoitamme mieltä pysymään tyynenä riippumatta tunteiden ja ajatusten tilasta. Haemme välitöntä kokemista ja sitä että emme välittömästi reagoi.

Yin-harjoitus vaikuttaa siis fyysiseen, henkiseen (mieli ja tunteet) sekä  erittäin vahvasti myös energiseen tilaamme.

Tee Yin-harjoitus sisäistävänä itsetutkiskelevana ja meditatiivisena harjoituksena mieluummin kuin fyysisenä harjoituksena.

Viiden elementin teoria sekä meridiaanit

Tämän kiinalaisen filosofisen teorian mukaan maailman kaikki asiat ovat syntyneet qin energian virratessa viiden perusvaiheen läpi, jotka ovat puu, tuli, maa, metalli ja vesi.

Meridiaani taas on juuri se polku, jonka kautta elämänenergian uskotaan virtaavan läpi kehon. Eri elimet ja niihin liittyvät meridiaanit, energiatasot näissä, vaikuttavat ja kuvastavat myös tärkeimpiä tunnetilojamme. Esim. Maksassa asuu viha ja hyväksyminen, munuaisissa pelko ja rohkeus jne. Tulen käymään näitä paljon läpi tunneilla.

Jokaisella perusvaiheen elementillä on yksi (paitsi tulella kaksi) pari(a) ying- ja yang-meridiaaneja, näitä kutsutaan päämeridiaaneiksi. Päämeridiaaneja on 12 ja Yin/Yang parit elementteineen on listattuna alla.

12 ”pää”meridiaania

  • 6 ylävartalon meridiaania. Yin: Keuhkot (metalli), sydänpussi (tuli), sydän (tuli). Yang: paksusuoli (metalli), kolmoislämmitin (tuli) sekä ohutsuoli (tuli).
  • 6 alavartalon meridiaania. Yin: munuainen (vesi), maksa (puu), perna (maa). Yang: virtsarakko (vesi, sappirakko (puu) ja mahalaukku (maa)

“Viisi alkuainetta, puu, tuli, maa, metalli ja vesi, sulkevat sisäänsä kaikki luonnonilmiöt. Nämä tuntomerkit pätevät täydellisesti myös ihmiseen.” -Su Wen

Videovinkit

Yogobe Video: 84ab Yogobe Video: w29k Yogobe Video: bu75 Yogobe Video: d72r

Lue lisää

Open post
The Eight Limbs of Yoga

The Eight Limbs of Yoga

28 heinäkuuta 2016 | Av
Yogobe

Yoga is more than just asanas. This blog post from the Yoga Journal is packed with knowledge to guide you through the eight limbs of yoga.


In Patanjali's Yoga Sutra, the eightfold path is called ashtanga, which literally means "eight limbs" (ashta=eight, anga=limb). These eight steps basically act as guidelines on how to live a meaningful and purposeful life. They serve as a prescription for moral and ethical conduct and self-discipline; they direct attention toward one's health; and they help us to acknowledge the spiritual aspects of our nature.

1. Yama -The way you behave
The first limb, yama, deals with one's ethical standards and sense of integrity, focusing on our behavior and how we conduct ourselves in life. Yamas are universal practices that relate best to what we know as the Golden Rule, "Do unto others as you would have them do unto you."

The five yamas are:

  • Ahimsa: nonviolence
  • Satya: truthfulness
  • Asteya: nonstealing
  • Brahmacharya: continence
  • Aparigraha: noncovetousness

2. Niyama - Your attitude to yourself
Niyama, the second limb, has to do with self-discipline and spiritual observances. Regularly attending temple or church services, saying grace before meals, developing your own personal meditation practices, or making a habit of taking contemplative walks alone are all examples of niyamas in practice.

The five niyamas are:

  • Saucha: cleanliness
  • Samtosa: contentment
  • Tapas: heat; spiritual austerities
  • Svadhyaya: study of the sacred scriptures and of one's self
  • Isvara pranidhana: surrender to God

3. Asana - The physical pose
Asanas, the postures practiced in yoga, comprise the third limb. In the yogic view, the body is a temple of spirit, the care of which is an important stage of our spiritual growth. Through the practice of asanas, we develop the habit of discipline and the ability to concentrate, both of which are necessary for meditation.

4. Pranayama - Breath control
Generally translated as breath control, this fourth stage consists of techniques designed to gain mastery over the respiratory process while recognizing the connection between the breath, the mind, and the emotions. As implied by the literal translation of pranayama, "life force extension," yogis believe that it not only rejuvenates the body but actually extends life itself. You can practice pranayama as an isolated technique (i.e., simply sitting and performing a number of breathing exercises), or integrate it into your daily hatha yoga routine.

These first four stages of Patanjali's ashtanga yoga concentrate on refining our personalities, gaining mastery over the body, and developing an energetic awareness of ourselves, all of which prepares us for the second half of this journey, which deals with the senses, the mind, and attaining a higher state of consciousness.

5. Pratyahara -Withdrawal of senses
Pratyahara, the fifth limb, means withdrawal or sensory transcendence. It is during this stage that we make the conscious effort to draw our awareness away from the external world and outside stimuli. Keenly aware of, yet cultivating a detachment from, our senses, we direct our attention internally. The practice of pratyahara provides us with an opportunity to step back and take a look at ourselves. This withdrawal allows us to objectively observe our cravings: habits that are perhaps detrimental to our health and which likely interfere with our inner growth.

6. Dharana - Concentration
As each stage prepares us for the next, the practice of pratyahara creates the setting for dharana, or concentration. Having relieved ourselves of outside distractions, we can now deal with the distractions of the mind itself. No easy task! In the practice of concentration, which precedes meditation, we learn how to slow down the thinking process by concentrating on a single mental object: a specific energetic center in the body, an image of a deity, or the silent repetition of a sound. We, of course, have already begun to develop our powers of concentration in the previous three stages of posture, breath control, and withdrawal of the senses. In asana and pranayama, although we pay attention to our actions, our attention travels. Our focus constantly shifts as we fine-tune the many nuances of any particular posture or breathing technique. In pratyahara we become self-observant; now, in dharana, we focus our attention on a single point. Extended periods of concentration naturally lead to meditation.

7. Dhyana - Meditation
Meditation or contemplation, the seventh stage of ashtanga, is the uninterrupted flow of concentration. Although concentration (dharana) and meditation (dhyana) may appear to be one and the same, a fine line of distinction exists between these two stages. Where dharana practices one-pointed attention, dhyana is ultimately a state of being keenly aware without focus. At this stage, the mind has been quieted, and in the stillness it produces few or no thoughts at all. The strength and stamina it takes to reach this state of stillness is quite impressive. But don't give up. While this may seem a difficult if not impossible task, remember that yoga is a process. Even though we may not attain the "picture perfect" pose, or the ideal state of consciousness, we benefit at every stage of our progress.

8. Samadhi - Enlightenment
Patanjali describes this eighth and final stage of ashtanga, samadhi, as a state of ecstasy. At this stage, the meditator merges with his or her point of focus and transcends the Self altogether. The meditator comes to realize a profound connection to the Divine, an interconnectedness with all living things. With this realization comes the "peace that passeth all understanding"; the experience of bliss and being at one with the Universe. On the surface, this may seem to be a rather lofty, "holier than thou" kind of goal. However, if we pause to examine what we really want to get out of life, would not joy, fulfillment, and freedom somehow find their way onto our list of hopes, wishes, and desires? What Patanjali has described as the completion of the yogic path is what, deep down, all human beings aspire to: peace. We also might give some thought to the fact that this ultimate stage of yoga—enlightenment—can neither be bought nor possessed. It can only be experienced, the price of which is the continual devotion of the aspirant.

Lähde: Yoga Journal

Lue lisää

Open post

Search

Categories