Mitä oikeastaan tarkoittaa olla joogi? Onko minuutteja käsilläseisonnassa pysyvä, vihreää teetä siemaileva raitis vegaani enemmän joogi, kuin vehnäsämpylää mussuttavaa, ajoittain viikonloppuisin viiniä maisteleva ja asanaharjoituksensa säännöllisyyden kanssa kamppaileva joogiksi itseään kutsuva tavis? Lue upean Anna-Maria Sinisalon ihana ja oivaltava kirjoitus aiheesta, joka varmasti mietityttää välillä jokaista joogan harjoittajaa.
Tässä istun nuhanenäisenä keho heikkona parin päivän kuumeilun jäljiltä, asuntoni alakerrassa sijaitsevassa kahvilassa juomassa aamukahvia, jonne jaksoin juuri ja juuri kävellä. Ulkona sataa ja ilma tuntuu yhtä painostavalta kuin oma keho ja pää, vettä valuu taivaasta samaa tahtiin kuin räkää nenästäni. Kyllä, luit aikaisemmin oikein, juon aamukahvia ja vielä ihan lehmänmaito tilkan kanssa, vaikka kyllähän kaikki valveutuneet joogit sen tietävät, että ei lehmänmaitoa saa nuhassa juoda ja että vihreä tee on ainoa oikean joogin aamujuoma. Rouskutan myös moniviljasämpylää juustolla, jota ei ole valmistettu vegaanisesti eikä gluteenittomasti, vaan ihan lehmänmaidosta ja gluteeniviljoista. On tässä pari kurkkupalaakin, tomaattia ja todella vaalea salaatinlehti, jos tämä vaaleanvihreä ohut siivu saa tuon arvonimen itselleen...salaatti.
En myöskään ole reiluun viikkoon päässyt matolle, syynä nuha joo, mutta myös jo ennen sitä alkoi maton rullalle jättäminen tuntua oikealta vaihtoehdolta. Eihän minua voi siis joogiksi enää kutsua, todellakaan. Enhän minä pysty edes hengittämään tämän nenän kanssa. Olisi myös tekopyhyyttä väittää, että en ole katsonut Netflixistä putkeen tuolla 15 sekunnin tauolla kokonaista kahta tai kolmea sarjaa, joissa kaikissa on vähintään kaksi tuotantokautta. Ainiin viikonloppuna olin Flowssa, en Flow joogatunnilla vaan festareilla ja täytyy paljastaa salaisuus, join siellä kuohuvaa, en kännejä, mutta yhden tai kaksi nautinnollista isoa lasia kumpanakin päivänä ja ihan alkoholilla. Eli enhän voi mitenkään olla kunnon joogi, saatikka varteenotettava jooga- ja meditaatio-opettaja.
Tekevätkö nämä asiat minusta oikeasti vähemmän joogia, kuin henkilöstä joka ainakin kuvittelee, että pääsee joka päivä matolle tai löytää itsensä sieltä oikeasti? Matto kutsuu tätä toista henkilöä niin usein, että pitää jättää viikonlopun riennot ystävien kanssa välistä. Ja kello soi kuusi tai aikaisemmin joka aamu, koska aamut ovat paras aika joogata myös viikonloppuisin. Kiireisessä elämässä aamut ovat myös ainoa aika, jolloin hänellä on oikeasti aikaa itselleen. Tai sitten verrattuna henkilöön, joka ostaa sen ihanan vihersmoothien aamupalaksi ja nappaaa kaveriksi luomuvihreänteen?
Väitän, että mikään näistä ei ole toinen toistaan enemmän tai vähemmän joogaa ja sitä kautta tee sinusta tai minusta enemmän tai vähemmän joogia. Koska eikö joogassa on kysymys jostain ihan muusta kuin mattoajasta tai oikeista ruokavalinnoista? Jos väität muuta, kysyisin itseltäni, vastaten totuudellisesti: Mikä on minulle joogassa se syy, että pääsen/raahaan itsesi toistuvasti matolle, vaikka kehoni kutsuu minua tekemään toisin? Mikä on se asia mitä tavoittelen? Mitkä ovat minun motiivini taustalla siihen, että ostan tuon vihersmoothien tai olen lopettanut kahvin ja gluteenileivän täysin? Mikä saa minut valitsemaan viikonloput joogamatolla ystävien tapaamisen sijasta?
Älä ymmärrä minua väärin, näihin kysymyksiin ei ole oikeaa tai väärää vastausta, koska vastaukset johtuvat sinusta. Minä esimerkiksi lukeudun usein noiden kuudelta herääjien joukkoon ja suuntaan matolle aina kun mahdollista. Myös viikonloput olen usein workshopeissa joko opettamassa tai oppilaana, ja joskus tai oikeastaan aika usein ystävien iltarientojen kustannuksella. Harjoitukset matolla kuuluvat luontaisesti normaaleihin arkipäiviini. Samoin valitsen noin 90 prosenttisesti lautaselleni luomua ja kasvisruokaa, vegaanista myös useimmiten. Mutta tekevätkö nuo valinnat minusta paremman joogin niinä hetkinä, kun teen nuo valinnat ja taas huonomman joogin niinä päivinä, kun jostain syystä valitsen toisin?
Mikä on sinun pohjimmainen motivaatiosi omien harjoitusvalintojesi ja elämänvalintojesi taustalla? Onko se, että opit seisomaan käsilläsi tai kehosi muuttuu joustavaksi asanaharjoituksen myötä? Tai kehostasi tulee puhtaampi ja mielesi puhdistuu, kun olet luontoystävällisempi ja kun valitset lautasellesi luomua ja vegaanista? Mielessä siis aina se, että huomenna tai ensiviikolla on asiat paremmin. Vai onko se, että saat hetken rauhaa lasten keskellä ja tunnet oikeasti yhteyden omaan kehoosi ja sitä kautta itseesi? Eli hakeutuen matolle, jotta pääset päivien muita hetkiä karkuun. Joogassa ei ole oikeaa tai väärää vastausta näihin, myöskään ei ole tasoja, koska pohjimmillaan ei ole vertaamista, ei ole oikeaa ja väärää, hyvää taikka huonoa. On vain sinun hetkesi ja sinä sillä/tällä hetkellä. Kehomme eroaa päivittäin ja hetkittäin toisistaan, me muutumme jatkuvasti. Ruoka jota syömme vaikuttaa soluihimme, samoin ilma jota hengitämme, tunteemme ja tunnetilamme, muiden ihmisten tunnetilat ympärillämme vaikuttavat meihin. Yleisesti elämä vaikuttaa meihin ja sitä kautta myös meidän harjoitukseemme. Joogassa ei ole tavoiteltavaa, jos joku tavoite pitäisi antaa olisi se mielestäni ainoastaan hyväksyminen asiat juuri sellaisena kuin ne ovat kunakin hetkenä. Ei ole tulevaa eikä mennyttä on vain kokonaisuus, hetkistä muodostuva kokonaisuus ja sen tiedostaminen, hyväksyminen, näkeminen juuri sellaisena kuin se on. Luopuminen odotuksista, ajatusten määrityksistä.
Eikö joku viisas joogafilosofi ole sanonut jotain sinnepäin, että asanaharjoituksen tarkoituksena on pohjimmiltaan antaa mielelle keskittymiskohta ja valmistaa kehoa ja mieltämme meditaatiossa istumiselle, jotta voimme mielen tyhjentymisen kautta nähdä todellisen itsemme? Tässä tapauksessa, jos vertailisimme itseämme toisella matolla olevaan henkilöön, joka on ”edistyneempi” kuin me, enemmän joogi. Voisimmen samaan tapaan, kun kysymme itseltämme, että onko hän kehittyneempi joogi kun hän osaa seistä käsillään tai hän joka, saa jalan niskansa taakse. Voisimme kysyä myös, että miksi hänen mielensä on niin vilkas, että hän tarvitsee noin äärimmäisiä keinoja omansa keskittämiselle? Jokaisessa harjoituksessa on mukana kysymys ”mitä minulle on juuri tässä hetkessä?”. Ei ole mennyttä ei tulevaa, eikä viereistä joogia viereisellä matolla, tai jos sinun hetkessäsi on, niin kysymys kuuluu ”mitä minulle on juuri tässä hetkessä?”. On vain sinä ja sinun kehosi/hengityksesi tällä hetkellä, oli se eilen terveempi tai joustavampi taikka mitä ehkä huomenna saattaa oletettavasti olla.
Tästähän voi tehdä johtopäätöksen, että joogaharjoitus nuhaisena ja kuumeisena on ehkä joogaharjoitusta parhaimmillaan ja puhtaimmillaan, koska tällöin sinun täytyy oikeasti kohdata itsesi sellaisena kuin olet. Kuten rikkoutunut arka nenä, kolottava keho, likaiset hiukset, kasvavat karvat kainaloissa... Tällöin sinun täytyy oikeasti istua tai tässä tapauksessa maata, koska istuminen ei tule valuvan nenän takia kysymykseen. Sinun täytyy myös antautua täysillä juuri tälle hetkelle ja hyväksyä se, että hengityksesi tarkkailuun kuuluu sieraimissa rään valumisen esteenä olevan nenäliinan liikkuminen. Itseasiassa tämähän auttaa keskittymisessä, ehkä otan nenäliinan mukaan seuraavaan harjoitukseeni matolla.
Eikö joogan pohjimmaisena syynä ole kohdata itsemme ja omat esteemme, niin esteet mielessämme, kehossamme kuin tunteissamme ilman arvostelua tai kategorisointia, ainoastaan hyväksymällä kaikki juuri sellaisena kuin ne tähän hetkeen kuuluvat. Nähdä itsemme kokonaisina kaikkine todellisine puolineen, näkemällä ajatusten ja epämukavuuksien taakse. Jonain päivänä se tarkoittaa sitä, että joudut raahaamaan laiskottelevan kehosi matolle ja ehkä puskea, rohkaista itseäsi kohti haastavampaa asanaa, koska se on juuri se asia, jota laiskotteleva tai vilkas mielesi ja kehosi tällä hetkellä tarvitsee. Kun taas toisina hetkinä, päivinä, viisain päätös on jäädä kotiin vällyjen alle tai antaa itsellesi lupa lempeämpään harjoitukseen, koska pusket liian kovaa eteenpäin jo muualla elämässäsi tai sinä kaipaat sitä muuten. Joten enköhän palaa sohvan uumeniin jatkamaan tämän hetken joogaharjoitustani siellä toisen lehmänmaitokahvikupillisen jälkeen tai sitten suuntaan meditaatiotyynylle nenäliinapaketin kanssa makaamaan, sen näyttää tämä seuraava hetki kahvikupin jälkeen.
<3 Anna-Maria
Kirjoittajasta
Lue lisää Anna-Mariasta täältä, tai klikkaa itsesi Pieni Hiljaisuus-studion sivuille tutustumaan ihaniin viikkotunteihin sekä mielenkiintoisiin kursseihin ja workshopeihin.
Anna-Marian tulevia kursseja: