Yhdestä se säteilee selkeästi ulos päin ja toiselle se on ennen kaikkea sisäistä tyytyväisyyttä. ”Ilo voi näkyä monella tapaa. Joku ihminen on ulospäin suuntautunut ja energeettinen ja ilo pursuaa hänestä ulos kaikista eri aisteista. Toisen ilo on rauhallista ja tyyntä,” kuvailee Måns Broo, Åbo Akademin uskontotieteellisen laitoksen dosentti ja joogafilosofian luennoitsija.

Jooga on keino tuoda omaan arkeen tasapainoa ja hyvinvointia. Nyt voit joogan avulla tehdä hyvää myös muille. Yogobe ja Sylva ry järjestävät kansainvälisenä lasten syövän päivänä 15.2. hyväntekeväisyystempauksen, jonka avulla kerätään rahaa syöpään sairastuneille lapsille ja heidän läheisilleen.

”Täällä joogassa on niin kivaa, kun täällä saa rentoutua.” Tämän kuulen usein, kun menen ohjaamaan joogaa lapsille koulupäivän päätteeksi. Ilman sanallista palautettakin huomaan saman: Ennen joogatuntia lapset istuvat kännyköitään näpytellen. Tunnille tullessaan he purkavat levottomuutta ja väsymystä liikehtien.

Opiskelijoiden hyvinvointi ja arjessa jaksaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä tekijöitä yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta, sillä mitä paremmat rutiinit saa opiskeluaikana muodostettua, sitä helpompi niitä on ylläpitää myös työelämässä. Siksi halusimme tarjota kaikille Zonen liikuntapassin ostajille jäsenyyden Yogobeen koko lukuvuoden ajaksi.

Haastattelusarjassa paneudumme arjen tasapainoon ja siihen, mitä se merkitsee hyvinvointialan ammattilaisille. Kolmannessa osassa pääset inspiroitumaan joogaopettaja Kaisa Kärkkäisen vinkeistä.

Pieni tyttö ja suunnattoman suuri kuolemanpelko, joka kasvoi vuosien saatossa hartioita painavaksi syyllisyyden tunteeksi, painolastiksi rintakehään. Se uskotteli hänet luulemaan, että rakkaus täytyy ansaita olemalla kiltti ja elämällä muita varten. Elämää varjosti vuosia pelon luoma riittämättömyyden tunne.

Mahtava astangajoogaopettaja Magnus Appelberg kertoo kokemuksestaan seniorijoogan parissa. Miten onnistuu joogaaminen pyörätuolissa ja mitä siitä voi saada irti? Voiko Astangajoogaa ylipäätään viedä hoitokotiin?

Uudessa haastattelusarjassa paneudumme arjen tasapainoon ja siihen, mitä se merkitsee hyvinvointialan ammattilaisille. Sarjan ensimmäisessä osassa pääset inspiroitumaan joogaopettajan ja kirjailijan, Katri Syvärisen vinkeistä.

Lasten joogaohjaajakoulutus saapuu keväällä Suomeen ja tuo joogan lasten ulottuville.

Jostain syystä, ehkä opiskelujen ollessa näin loppusuoralla ja työelämä häämöttää, olen pohtinut viime aikoina paljon vanhenemista. Pohtinut, tai oikeastaan jopa stressannut sitä. Kaikki muuttuu hiljalleen ja se on hiukan pelottavaa. Kaikenlaiset ajatukset valtaavat mielen ja levottomuus nostaa päätään.

Hirveä kiire, kello tikittää liian nopeasti eteenpäin ja ajatus harhailee tuhannessa asiassa samaan  aikaan. Pitäisi tehdä sitä, tätä ja tuota, olla tehokas ja suoritua kaikista tehtävistä hyvin. Viikon, kuukauden, pahimmillaan monen vuoden jälkeen mietit, että mitähän tässä tapahtui. Mihin se kaikki aika katosi. Kuulostaako tutulta?

Kuinka monta kertaa pieni taapero kaatuu yrittäessään nousta seisomaan ensimmäisen kerran? Puhumattakaan siitä, kun hän lähtee liikkeelle. Tai myöhemmin opettelee pyöräilemään. Kulunut sanonta "Harjoitus tekee mestarin", pitää täysin paikkansa, sillä taidon oppiminen vaatii yleensä lukuisia epäonnistuneita yrityksiä. Sama pätee meditaatioonkin.

Ryhmäliikunnanohjaajana ja alan opiskelijana olen kuvitellut olevani fyysisesti suhteellisen hyvässä ja venyvässä kunnossa. Sille kuvitelmalle olen heti joogaurani alkumetreillä saanut näyttää takaovea ja nöyrtyä ihan reilusti. Mutta mitä tästä kaikesta onkaan seurannut?

Pystyvyyden tunne on ihan mahtava. Kuka vain osaa ja kehittyy, kunhan uskaltaa päästää itsensä valloilleen. Monta kertaa olen uskalluksen puutteen vuoksi perääntynyt jostain uudesta ja jännittävästä, mutta en enää. Ja jos minä pystyn mihin vain, pystyt sinäkin. Kuka tahansa pystyy ja se on tärkeää.