Yoga, training and health inspiration for you

Jo vuosia meditointia harjoittanut Eveliina kertoo tässä tekstissä omasta suhteestaan meditoimiseen, sekä siitä millainen merkitys harjoituksella on ollut hänen elämässään. Hän opiskelee parhaillaan joogaopettajaksi sekä meditaatio-ohjaajaksi, ja unelmoi voivansa tulevaisuudessa herätellä ihmisiä tietoisempaan ja lempeämpään elämään.

Meditointi on iso osa päivittäistä elämääni. Olen harjoittanut erilaisia meditaatioharjoituksia noin 3 vuotta lähes päivittäin. Elämäni meditoinnin parissa on alkanut jo ennen kuin hurahdin täysillä joogaan.
Meditointi merkitsee minulle monia eri asioita. Ennen kaikkea se on tie hiljentymiseen ja rauhoittumiseen, mutta myös tie itseeni ja itseni kohtaamiseen. Uskallan väittää, että tutustumalla itseen, ihminen voi ymmärtää paremmin myös muita ihmisiä ja muiden ihmisten tekoja sekä maailmaa ympärillämme. Harjoitusten aikana tulleet oivallukset avartavat mieltä ja kantavat elämässä eteenpäin. Itse koen näiden oivallusten olevan todella merkittävä osa elämääni.

Meditaatioharjoitukset eivät ole suora tie onnellisuuteen ja sitä ei ole syytä harjoittamiselta odottaakaan. Harjoitukset antavat meille mahdollisuuden löytää sisältämme jotain todella suurta ja rakastettavaa, mutta vastapainoksi myös kipeitä ja vaikeita asioita. Kohtaamme itsemme aidosti ja tämä ei ole aina ihan helppoa. 
Vaikka meditointi on muodostunut osaksi päivittäistä elämääni, joudun silti joka päivä tekemään päätöksen harjoittamisesta. Elämän hektisyys ja kiireet jyräävät meditoinnin yli, mikäli tämä tietoinen päätös jää tekemättä. Joka ikinen päivä suunnittelen ajan, jolloin istun meditointityynyni päälle tunnustelemaan hengitystäni ja kehoani. Koen vahvasti, että tästä on ollut minulle apua ja sitä mieltä olen edelleen.

Mantra on mahdollisuus

Tein Satu Tuomelan "I am that – meditaatio yhteisöllisyyden ymmärtämiseen"-harjoituksen, jota Satu kutsui itse myös Mantra-meditaatioksi. Harjoituksessa toistettiin mielessä lausetta ”so ham”, jonka kautta puhdistettiin omaa mieltä ja alitajuntaa. So ham tarkoittaa englanniksi I am that, joka taas kuvastaa meidän yhteisöllisyyttä ja sitä kuinka me olemme kaikki.

Harjoituksen aikana sain jälleen todeta miten helposti mieli harhailee muualle. Huomasin olevani noin kolmen sisään ja uloshengityksen ajan läsnä, kunnes mieleni oli jo toisaalla. Tämän huomattuani palautin huomioni takaisin ”so ham” –mantraan ja hengitykseeni. Harjoittaessa mieleeni nousi ajatus siitä miten mantra, hengitys ja oma keho antavat mahdollisuuden palauttaa huomion tähän hetkeen. Oleellista ei ole se miten kauan pysymme mantrassa tai hengityksessä vaan se, miten huomaamme olevamme muualla ja miten palautamme itsemme takaisin tähän hetkeen. Jokainen mielen vaellus on uusi hetki palata mantran, hengityksen tai kehon kautta sinne missä oikeasti olemme.

Sisäinen kokemus ja oivaltaminen

Mantrat ja mantroissa välittyvät viestit voivat olla pelkkää sanahelinää ennen omaa sisäistä kokemusta niiden merkityksestä. Meditointi luo meille mahdollisuuden oivaltaa asioiden merkitykset oman kokemuksen kautta. I am that –harjoituksessa Satu kehotti tuomaan mieleen ihmisen, hänen teon tai jonkun tilanteen, jota ei ole täysin ymmärtänyt. Otin erään ihmisen mukaan harjoitukseeni ja koin tämän erittäin vapauttavaksi. Vaikka suhteeni tähän ihmiseen on vaikea, harjoituksen aikana ymmärsin, että meissä kummassakin on jotain todella samaa ja me olemme silti yhtä, vaikka en tätä ihmistä täysin ymmärräkään. Tämä kokemus oli erittäin vapauttava ja koin yhteisöllisyyttä ihmiseen, jonka kanssa en sitä välttämättä muutoin kokisi.

Herätä uteliaisuutesi

Satun I am that –meditaatio on mielestäni oiva harjoitus, mikäli meditointi ei ole vielä tuttua. Harjoitus on yksinkertainen, selkeästi ohjattu ja se ei ole liian pitkä vasta-alkajan mielelle. Toisaalta harjoitus sopii vallan mainiosti myös kokeneelle harjoittajallekin. Itsetutkiskelu ja yhteisöllisyyden kehittäminen on jatkuva prosessi, jota kukaan meistä ei voi tehdä liikaa. Olen hyvin utelias itseäni ja maailmaa kohtaan enkä voisi kuvitella eläväni ilman meditointia. 

Sydämellisesti, E

Satu Tuomelan I am that-meditaation löydät täältä!

Kirjoittajasta

Eveliina opiskelee parhaillaan joogaopettajaksi (RYT200) sekä meditaatio-ohjaajaksi, ja unelmoi voivansa tulevaisuudessa herätellä ihmisiä tietoisempaan ja lempeämpään elämään. Hän rakastaa joogaa ja kaikkea siihen liittyvää, pitkiä kävelylenkkejä luonnossa, joka on yksi hänen intohimoistaan, eikä koskaan tingi hyvistä yöunista.

Olin ennen vakuuttunut siitä, että olen antelias ihminen, joka tykkää antaa omastaan ja samalla näyttää arvostusta läheisiään kohtaan. Aloin kuitenkin jossain vaiheessa  ymmärtämään miten asiat oikeasti ovat. Annan enemmän kuin mielelläni muille, mutta unohdan siinä samassa itseni.

Alta löydät Gunnel Olssonin inspiraatiotekstin, jossa hän jakaa ajatuksiaan antamisesta ja saamisesta:

Saa ja anna​
Miltä sinusta tuntuisi olla suhteessa, jossa annat toiselle energiasi, huomiosi ja ajatuksesi tai suhteessa jossa pyrkisit tekemään toisen osapuolen iloiseksi ja vahvaksi, mutta et koskaan saisi mitään takaisin? Kun kaikki mitä teet olisi itsestäänselvää, etkä saisi teoillesi mitään arvostusta?

Protestoisitko? Lopettaisitko yrittämästä? Menettäisitkö intosi ja energiasi? Jonkin ajan kuluttua lopettaisit ehkä välittämästä toisen osapuolen hyvinvoinnista, ja antaisit hänen selviytyä itse?

En koskaan ajatellut, että minusta tulisi se, joka ottaa vastaan vailla kiitosta ja vaatii vielä lisää, ilman ajatustakaan siitä, että antaisi jotain takaisin. En koskaan odottanut sellaista käytöstä itseltäni. Tämä on kuitenkin täysin se mitä tapahtui.

Olin täysin vakuuttunut siitä, että olen antelias ihminen joka tykkää antaa muille, ja osoittaa arvostusta ympärillä olevilleen.

Sitten ymmärsin miten asiat oikeasti ovat. Annan enemmän kuin mielelläni muille, mutta unohdan siinä samassa itseni.

Kehoni on antanut minulle upeita kokemuksia läpi vuosien. Muistan, kuinka ensimmäisen kerran pyöräilin ilman että äidin piti juosta perässä ja pitää kiinni. Muistan ensimmäiset uintivetoni, ensimmäisen mäen jonka laskin suksilla ja hetken jolloin opin hyppäämään pukin yli jumppasalissa. Muistan, kun kiipesin puuhun, hypin kiveltä kivelle purolla ja juoksin niin kovaa kuin jaksoin jotta olisin ensimmäinen nurmikon toisella puolella.
​
Muistan monet haaverit, kaatumiset ja naarmut. Muistan myös kuinka ne eivät koskaan saaneet minua lopettamaan, koskan kehoni auttoi minut aina ylös ja oli aina valmis uusiin haasteisiin.

Mietin kuinka upeaa on tehdä pitkiä kävelylenkkejä metsässä, uida meressä ja venytellä juoksulenkin jälkeen. Tulen onnelliseksi, kun voin liukua jään yli luistimilla, saan suurta iloa kun lasken maastopyörällä alas jyrkkiä rinteitä ja nauran ääneen kun onnistun pysymään pystyssä koko alamäen hiihtolenkillä. Tunnen suurta onnistumista, kun onnistun saamaan pallon vielä kerran verkon yli syöksyttyäni sen perään hiekalla, ja olen aina yhtä iloinen kun onnistun laskeutumaan jaloilleni käsiseisonnasta.

Rakastan sitä tunnetta, kun yritän tehdä jotain täysin mahdottomalta vaikuttavaa, mutta kehoni osoittaa minun olevan väärässä. Se tekee minun iloiseksi ja ylpeäksi.

Mitä minä olen antanut keholleni takaisin kiitoksena kaikesta tästä?

Liian vähän unta, liian vähän liikuntaa, liian pitkiä työpäiviä, liikaa kahvia, aivan liian myöhäisiä iltoja ja liikaa viiniä. Monia pitkiä tunteja tietokoneen edessä, hysteerisen intensiivistä harjoittelua, liian kevyttä pukeutumista kylminä päivinä, treeniä kuumeessa, epäsäännöllisiä tai unohdettuja ruokailuja, liian vähän liikettä ja ei yhden ainutta kiitosta.

Olen tyhmä, jos kuvittelen että palvelukset vain jatkuisivat.

Kun mietin asiaa, ei ole enää lainkaan ihmeellistä että alaselkäni kipuilee iltaisin kun menen nukkumaan, hartioihini ja niskaani sattuu pitkän työpäivän jälkeen, olen jatkuvasti väsynyt sekä usein flunssassa, olen stressaantunut ja ärsyynnyn pikkuasioista sekä kuntoni on niin huono etten jaksa tehdä kaikkea sitä mitä haluaisin.

Kehoni on yksinkertaisesti väsynyt jatkuvasti antamaan, eikä koskaan saamaan mitään takaisin.

On muutoksen aika!
Gunnel Olsson

Videosuosituksia:
Hathajooga. Hartioita, niskaa ja kurkun aluetta vapauttava harjoitus - Kaisa Kärkkäinen
30 minuutin sarja alaselän avaamiseen - Timo Kurvi
Hathajooga. Joogaharjoitus ilmaelementin sylissä auttaa sinua hengittämään vapaasti - Kaisa Kärkkäinen
​Kuinka tarkistetaan lapojen ja olkapäiden asento - Jarno Härkönen

PS. Lisää inspiroivia kirjoituksia löydät Yogoben blogista!

Jouluaatto on vihdoin täällä, ja kaikki me Yogoben työntekijät täältä kulissien takaa haluamme toivottaa sinulle oikein hyvää joulua! Toivomme, että nautit joulusta yhtä paljon kuin mekin, ja teet juuri niitä asioita jotka tuovat sinulle iloa ja hyvinvointia. 

Kokeile joulun vapaina nousta ylös sohvalta pelleilemään perheesi kanssa! Jooga sopii kaikille: ota siis koko perhe, suku, ystävät ja naapurit mukaan, ja pitäkää yhteinen joogahetki jolloin pidätte hauskaa, tai teette vaikkapa jonkin rentoutumis- tai hengitysharjoituksen.

Monille joulun aika tarkoittaa pitkälle reissaamista ja paljon istumista – ja ehkä hieman enemmän ruokaa kuin olisi tarvis. Haluamme kannustaa sinua liikkumaan ja venyttelemään, pistämään veren kiertämään, ruoansulatuksen toimimaan sekä ajatukset pysähtymään.

Lähde liikkeelle siitä, mitä kehosi ja mielesi tarvitsee. Ehkä tarvitset muutaman hengitysharjoituksen, meditointia ja vähän yin joogaa päästääksesi irti ärsytyksistä joita liika suvun kanssa oleminen on tuonut?

Suosittele istuen tehtävää harjoitusta mummulle, testaa acroyogaa sisarusten tai partnerin kanssa tai tee kunnon hikitreeni kiertoharjoittelun parissa. Valitse mieleisesi, tärkeintä on kuitenkin että pidätte hauskaa ja nautitte olostanne. Naurakaa, halailkaa ja olkaa läsnä toisillenne!

Videosuosituksia jouluun:

Aloittelijalle sopivia joogatunteja:

• Avaa koko vartalo toimimaan paremmin - Jarno Härkönen, 10 min
• Aurinkotervehdysten A + B tekniikat - Satu Tuomela, 20 min
• Sarja alaselän avaamiseen - Timo Kurvi, 30 min
• Rentoudu ja avaa kehoasi - rento ja helppo flow - Jarno Härkönen, 45 min
• Rauhoittava ja vahvistava joogaharjoitus - Kaisa Kärkkäinen, 60 min

Meditoi aamulla ennen sukulaisvierailuja & rentoudu illalla kehoosi laskeutuen:

• Skannaa kehosi ja tee matka keskukseesi - Satu Tuomela, 10 min
• Tietoiseen läsnäoloon pohjautuva rentoutus - Kaisa Kärkkäinen, 10 min
• Nadi Shodana - helppo hengitysharjoitus joka rauhoittaa mielen - Satu Tuomela, 10 min
• Calming and Grounding Yoga Nidra Practice - Mona Anand, 15 min
• Ihana aamunaloitus - Satu Tuomela, 20 min

Yin joogaa koko kehon pehmentämiseen:

• Meditative Yin: Stay with what is - Ulrica Norberg, 30 min
• Yin joogaa munuais- ja virtsarakko-meridiaanille - Satu Tuomela, 45 min
• Kuutervehdys eli Chandra Namaskar yin & yang - Satu Tuomela, 90 min

Tuolilla tehtävät harjoitukset ikääntyneemmille:

• Joogataukovideot - Kaisa Kärkkäinen, kaikki n. 5 min

Hauskoja acroyoga-harjoituksia ja kiertoharjoituksia porukalla tehtäväksi:

• Folded leaf - perusteet, terapeuttinen acroyoga asento - Timo Kurvi, 10 min
• Front bird - perustekniikka acroyogassa - Timo Kurvi, 15 min
• Kotiharjoitus 1: Tehokas ja helppo patteriharjoitus - Jarno Härkönen, 15 min
• Kotiharjoitus 2: Tehokas voima- ja sykeharjoitus - Jarno Härkönen, 15 min

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2016 Sinulle, toivottaa koko Yogobe Crew!

Olet jo varmasti kuullut syvän unen positiivisista vaikutuksista terveyteemme. Moni meistä kuitenkin kärsii erilaisista nukkumisvaikeuksista. Unenlaatuun voit vaikuttaa muun muassa välttämällä television ja kännykän käyttöä ennen nukkumaanmenoa, sekä pyrkimällä säännölliseen unirytmiin. Myös joogasta voi olla paljon apua - kokeile näitä joogaliikkeitä ennen nukkumaanmenoa! 

1. Pieni silta (Ylin kuva)
Laskeudu selinmakuulle ja koukista jalat. Aseta jalkapohjat lantion leveydelle. Tuo kädet lantion vierelle ja käännä kämmenet alaspäin. Nosta lantio rauhallisesti ylös pitäen samalla polvet suorassa. Pidennä häntäluuta lempeästi kohti polvia. Ota muutama rauhallinen hengityskierros ja laskeudu sen jälkeen hitaasti alas.

2. Kyyhky
Nosta vasen jalka oikean yli niin että vasen nilkka on oikean polven kohdalla. Koukista vasen nilkka. Halutessasi syvempää venytystä voit ottaa käsillä otteen oikeasta jalastasi. Paina kevyesti lantiota kohti mattoa ja käännä leukaa aavistuksen verran kohti rintaa. Pysy tässä 30 sekuntia ja vaihda sitten toiselle puolelle.
 

3. Selän kierto
Tuo jalat koukussa rintaa kohti ja laske ne sitten vasemmalle. Voit halutessasi laittaa esimerkiksi tyynyn polviesi alle. Avaa kädet sivuille ja käännä kämmenet ylöspäin. Käännä katsetta oikealle. Ota viisi syvää hengityskierrosta ja toista toiselle puolelle.

4. Perhonen
Käytä selän alla tukenasi bolsteria, tyynyjä, peittoa - mitä vain, mikä tekee olosi mukavaksi. Tuo jalkapohjasi vastakkain, pidä lantio rentona mattoa vasten ja tarvittaessa käytä tyynyjä reisien alla tukena. Hengitä rauhallisesti muutaman minuutin ajan ja käänny sitten toiselle kyljelle.
 

5. Jalat ylös
Voit nostaa jalat ylös joko seinää vasten tai niin, että sinulla on lantion alla bolsteri tai vaikka pari tyynyä. Jalkojen tulisi pysyä ylhäällä vaivattomasti. Keskity sisään- ja uloshengityksiin ja pysy tässä useamman minuutin ajan.
 

6. Loppurentoutus
Suorista itsesi lopuksi loppurentoutukseen. Voit peittää silmäsi esimerkiksi pyyhkeellä. Anna jalkojen olla hieman haarallaan ja pidä kädet maton ulkopuolella, kämmenet ylöspäin. Rentouta koko kehosi ja ota hitaita hengityksiä. Pysy tässä niin kauan kuin hyvältä tuntuu, ja siirry lopuksi suoraan nukkumaan.

Hyvää yötä!
Eveliina

Lukuvinkkejä

• Haluan nukahtaa – Yogoben videosuosituksia
• Terveelliset elämäntavat

Oman elämäsi Tonttu Torvinen, on salainen, ja sinun tärkein alainen.

Joulunhan kuuluisi perinteisesti olla rauhoittumisen aikaa. Tuntuu kuitenkin kaikelta muulta kuin siltä, että tässä yhtään mihinkään oltaisiin rauhoittumassa. Veikkaan etten ole ainut jonka joulunalusaika on yhtä minuuttiaikataulua. Jotenkin sitä on tullut laittaneeksi itselleen kaiken maailman tavoitteita mitkä olisi tehtävä ennen kuin kirmaa tiukuset kilkattaen joululomille.

Johtuen siitä, että tämä elo on ollut niin hektistä viime aikoina, olen huomannut yhä enenevässä määrin keskittyväni iltaisin tekemään lähinnä yin-joogaa, hengitysharjoituksia tai mantrausta. Meditaatio ei nyt juuri luonnistu, mutta yritän olla lempeä itseäni kohtaan enkä siis soimaa itseäni siitä etten pysty hiljentämään mieltäni ja kehoani istumaan aloilleen. Sen sijaan olen keskittynyt myös mm. lukemiseen ja piirtelyyn. Olen piirrellyt mandaloita. Se tuntuu rauhoittavalta enkä yhtään ihmettele sitä että aikuisten värityskirjat ovat nyt niin pinnalla. Niille tuntuu olevan kysyntää; ihminen tahtoo pysähtyä hetkeksi ja antaa ajatusten rauhoittua. Eräänlaista helpotettua meditaatiota siis sekin.

Ilmeisesti en ole ollut aivan hakoteillä yin-suuntaukseni kanssa koska myös Yogobe on pyhittänyt tämän joulukuun yin-joogakuukaudeksi. Satu Tuomelan yin-videot ovat toki suosikkejani mutta viimeaikoina olen löytänyt itseni tekemästä myös monesti Ulrika Norbergin Meditative Yin–tuntia. Ehkä mm. siksi koska yksi lempiasanoistani, butterfly eli perhonen, sisältyy tähän videoon. Perhosessa olen monesti omalla mukavuusalueellani. Se on tarpeeksi lempeä lonkilleni, joista toinen on välillä hyvinkin kipeä, mutta myös hellittää alaselkääni, jonne usein kerään kireyttä. Videolla perhosen perään tehtävä dragonfly, tai sudenkorento, haastaa kurkkaamaan mukavuusalueeni ulkopuolelle. Olen monesti aivan liian kärsimätön ja useiden minuuttien rauhoittuminen tähän asanaan on haasteellinen mutta aivan varmasti myös hyvin opettavainen.  

Mukavuusalueen ulkopuolelle haastetaan myös Satun pernaan ja mahalaukkuun keskittyvä yin ja erityisesti omalla kohdallani siellä tehtävä shoe lace, joka nostaa esiin paljon tuntemuksia. Yin-jooga on yllättänyt minut; sen avulla olen löytänyt kehostani tuntemuksia jotka ehkä aina ovat olleet siellä mutta en ole koskaan pysähtynyt niitä oikein kuuntelemaan. Hengitys on kuitenkin se pääasia koko yinissä. Olen nyt oppinut hengittämään keuhkojen koko kapasiteetilla, kuitenkin siten että se on rauhallista ja meditatiivista. Hengitys on se väline, millä kuuntelen kehoani ja niitä tuntemuksia mitä sieltä nousee. Sisäänhengityksellä aivan kuin kysyisin kysymyksen, johon keho vastaa ja yllättäviäkin vastauksia saattaa tulla esille. Hengitys on myös se millä vastaan takaisin ja tällä vuoropuhelulla saan kehon rentoutumaan, aivan kuin luottamaan, vaikka kysehän on kokoajan minusta itsestäni, sekä kysyjän että vastaajan roolissa.  

Butterfly - perhonen

Tonttu tietää oletko ollut kiltti vai tuhma, koska se kuuntelee ja tarkkailee. Hengityksesi on siis oman elämäsi salainen Tonttu Torvinen!

Palatakseni vielä kiireeseen ja siirtymiseen rauhoittumisen puolelle: monella on varmaan mielessä myös lahjojen hankinta. Aiemmin mainitsemani värityskirjat ovat varmasti mainio hankinta ja Yogobella on antaa jokaiselle joululahjaksi kaksi viikkoa ilmaista joogaa ja treeniä mutta minulla on lahjastressiin myös toinen hyvä ehdotus: anna enemminkin läsnäoloa ja halauksia. Kuuntele, ja vastaa. Aivan kuten yinissä. Sitä minä toivon myös itselleni joulupukilta. Toivoisin myös sisäistä rauhaa, kaikille; sekä lapsille että vanhemmille tällä maapallolla, eläimiä ja luontoa unohtamatta.  Sillä ystävä hyvä, kun sinä voit hyvin, niin silloin voin minäkin.  

Rauhaisaa joulunalusaikaa toivottaen,
Mari 

Videovinkkejä:

• Meditative yin - Ulrika Norberg 30 min
• Yin joogaa perna ja vatsalaukku meridiaaneille - Satu Tuomela 45 min

Lukuvinkkejä:

• Maaginen yin kotimatolla
• Yin jooga teemakuukauden intro
• Joululahja sinulle: ilmaista joogaa & treeniä

Mietitkö joskus sitä miksi toimit kuten toimit, harrastat sitä mitä harrastat ja tykkäät siitä mistä tykkäät? Olen lähiaikoina pohtinut paljon kysymystä siitä "mikä sai minut pysymään treenaamisen parissa?" ja kysymystä siitä "miksi treenaan mitäkin juttua?".

Löysin karaten yläasteikäisenä ja innostuin siitä kovasti. Toinen valmentajistani oli silloin ns. "hieman hullu", piti kovaa kuria treeneissä ja oli muutenkin kohtuullisen armoton tekniikoissaan. Kesäisin seuramme kävijämäärät romahtivat ja harjoituksissa ei paljon porukkaa näkynyt. Muistan monesti ajaneeni yksin fillarilla kohden treenejä miettien "olisipa siellä muitakin, etten joutuisi kahdestaan sen hullun kanssa treenaamaan". Harvemmin siellä kuitenkaan ketään muita oli. En edelleenkään täysin ymmärrä sitä, miksi sinne kuitenkin kerta toisensa jälkeen menin.

Lähdin harjoituksien jälkeen monesti kotiin kädet mustelmilla ja erittäin turhautuneena. Mutta parempana. Opin noiden kesien aikana enemmän kuin normaaliopetuksessa olisin oppinut koko kauden aikana. Ehkä halusin vain kehittyä enemmän tai en ollut valmis luopumaan vastoinkäymisten takia itselleni rakkaasta harjoituksesta. Vuodesta toiseen jatkoin karaten parissa ja lopulta muutkin lajit tulivat ryhmäliikunnan kautta mukaan omaan harjoitteluun. En oikeastaan ikinä kyseenalaistanut sitä miksi treenaan. En myöskään ikinä treenannut vaikkapa sen takia että pitäisi laihtua tai näyttää joltain.

Treenasin ja ohjasin koska se oli kivaa, sain siitä hyvän olon ja tunsin olevani hyvä jossain. Se oli tapa johon totutin itseni, enkä enää osannut olla ilman sitä. Minun ei tarvinnut etsiä motivaatiota treenaamiseen, eikä perustella sitä itselleni. Siitä oli tullut minulle luonnollinen osa elämää.

Toki olen törmännyt vaiheisiin elämässäni, jossa treeni ei ole kiinnostanut. Mutta onnekseni olen aina palannut liikunnan pariin. Pitkään treenasin todella kovaa ja suoraviivaisesti, sekä välttelin kaikkea "henkiseen" viittaavaakaan. Tämän takia minulla oli mm. isot ennakkoluulot joogasta. Onnekseni kuitenkin löysin sen pariin ja se toikin omaan harjoitteluuni todella hyvän lisän.

Miksi sitten jooga on pysynyt omassa harjoittelussa mukanani? Tein sitäkin pitkään sen takia koska se oli kivaa ja koin kehittyväni siinä. Mutta toisaalta jo ensimmäisestä tunnista lähtien koin sen kuinka hyvää se teki omalle päälle. Pystyin rauhoittumaan ja sain paljon positiivista energiaa jokaiseen päivään. Ihan vain välillä keskittymällä, hengittämällä ja tekemällä rauhassa joogaharjoitusta.

Nykyään olen kuitenkin enemmän pohtinut harjoitusten merkitystä, ikäänkuin sitä "mitä hyödyn mistäkin harjoituksesta". Omassa harjoittelussa vahvana motivaattorina on ns. toiminnallisen kehon ja mielen kehittäminen. Se kuinka eri elementtejä yhdistelemällä saamme kehomme toimivaan paremmin ja pystymme voimaan myös henkisesti paremmin. Tämän takia koen että jooga tulee aina kulkemaan mukana omassa harjoittelussani. Ja niin sen pitäisi kulkea jokaisella muullakin! Huom. erityisesti miehet.. älkää pelätkö vaan kokeilkaa vaikka joogata kanssani oman kodin turvassa:

• Kevyt ja rento flow
• Voimakkaampi ja haastavampi harjoitus

Minulle jooga toimii kehoa huoltavan ja avaavana, se voimistaa ja opettaa kontrolloimaan kehoa monipuolisesti ja hallitusti. Haluan myös lisää liikkuvuutta yhdessä tuen kanssa, tähän Flow-jooga on tuonut minulle paljon lisää positiivista. Mutta koen myös yhtä tärkeänä harjoituksen vaikutukset mielelle. Samalla kun opettelemme hengittämään, opettelemme myös keskittymään. Opettelemme olemaan läsnä ja hiljentymään - molemmat ovat todella haastavia nyky-yhteiskunnassamme. Pienikin rauhoittuminen tuo itselleni valtavasti energiaa muuten kohtuullisen hektiseen yrittäjän elämään.

Jos sinulla on vaikeuksia aloittaa harjoittelu, pysyä harjoittelemassa tai vaikea rauhoittua, niin koeta tehdä siitä tapa. Näin minä koen että liikunta pysyi itselläni aina matkassa elämäntilanteista huolimatta. Muutaman viikon kun jaksat aktiivisesti tehdä töitä, niin lupaan että sen jälkeen se helpottaa. Ota tavaksi liikuttaa kehoasi hieman enemmän, vaikkapa 5-10min päivässäkin alkuun riittää, koeta myös löytää rauhoittavia hetkiä päivääsi. Monesti vaikka minuuttikin silmät kiinni hengittäminen auttaa!

Joulua kohden ei kannata mennä liian stressaantuneena, vaan ota pienistä hetkistä kiinni ja lievitä helposti omaa stressiäsi!

Tein pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa Satu Tuomelan ohjaaman yin-harjoituksen, jonka esittelytekstissä luvattiin tunnin olevan haastava mutta - “that is where the magic is!” Todellakin! Tästä yin-tunnista ehdottomasti löytyi taikaa; olen nyt tehnyt saman harjoituksen useamman kerran ja löytänyt vihdoin nautinnon jopa splitistä, apina-asanasta, hanumanasanasta, millä nimellä ikinä asanaa haluaakaan kutsua. Itse tykkään että apina-asana on oiva nimi. Tunti on myös dynaamisempi kuin yin-tunnit normaalisti ja tunnilla tehdään asanoita mitä ei perinteisesti ehkä yin-joogassa tehdä mutta hieman eri tavoin, luoden kuin uuden tutustumisen vanhoihin tuttuihin.

Tanssijasta joginiksi

Olen tanssinut koko pienen ikäni, satubaletista lähtien. Joskin taukoakin on ollut teini-iän ja opiskelujen aikana useampikin vuosi. Tanssilajeina on ollut lähinnä baletti mutta myös nykytanssi (ja muutamaa muutakin lajia tullut kokeiltua, steppauksesta lähtien). Nykytanssia harrastan vielä tänäkin päivänä, ymmärrän nyt että aivan kokonaan en tanssista tule koskaan luopumaan. Baletti sai kuitenkin jäädä viime kesänä. Ratkaisu oli henkisesti rankka, niin rakkaasta lajista oli kyse, mutta lonkka alkoi kipuilla niin paljon että nautinto oli jo kaukana. Päätin kuunnella kehoani. Olin tutustunut joogan jo erään tanssiopettajani kautta, joka opettaa myös joogaa. Hän käytti filosofiaa ehkä vähän tanssiharjoituksissamme ja sai minut kiinnostumaan. Kiinnostus vei eräänä kesänä, tanssitauon aikana, kokeilemaan puistojoogaa. Sille tielle olen jäänyt. Baletin jätettyäni olen saanut kunnolla uppoutua joogaan ja olenkin nyt joogaopettajakoulutuksessa, juurikin Satun ohjauksessa.

Räsynukke - rag doll

Mukavuuden löytäminen epämukavuusalueelta

Olen aina ollut huono venyttelemään ja ehkä juuri tästä syystä en ole ollut mitenkään kamalan menetyksekäs harrastelijaballerina. Spagaatti on ollut ylivoimaisesti inhokki-venytykseni, etenkin lonkan alkaessa kipuilla, enkä ole tuota venytystä juurikaan tehnyt aikoihin. En olisi näin ollen ikinä voinut kuvitella että teen mokomaakin apina-asanaa nautinnolla ja rentoutuen! Kun tein harjoituksen ensimmäistä kertaa, ihmettelin alussa hieman esittelytekstin mainintaa tunnin haastavuudesta, koska räsynukke ja malasana tuntuivat oikein mukavilta asanoilta. Ainakin minulle. Little did I know että mitä edessä päin odottaa! 

Alaspäin katsova koirakin tuntui mukavalta, etenkin kun pään sai vieläpä lepuuttaa blokeille ja tyynylle! Mutta sitten päästiin asiaan: lohikäärmeen kautta apinaan. Asanat tehdään tuettuna, itse käytin blokkeja ja tyynyä. Tarkoituksena on saada mukava asento, jossa pystyy asanoihin rentoutumaan. Näiden jälkeen palattiin alaspäin katsovaan koiraan, ja todellakin, kuten Satu videolla sanoo: koira ei ole koskaan tuntunut niin hyvältä! Tosiasiassa olisin voinut jäädä siihen vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Oli hauskaa käydä vuoronperään eri asanoissa mutta palata niihin takaisin, varioida niitä, ja huomata kuinka tuntemukset asanassa olivat muuttuneet. Ehkä joku päivä vielä pystyn palaamaan kokeneempana joginina myös balettitangolle ja huomaan että myös tanssi on edelleen samanlaista, mutta samalla erilaista.

Malasana

Joogaa kotimatolla, koirien kanssa

Parasta Yogoben joogissa on ehdottomasti se että voin olla kotona koirieni kanssa. Koirat ovat oppineet jo rauhoittumaan harjoitukseni ajaksi mutta saattavat tulla liki makaamaan, etenkin yin-harjoituksien aikana. Minua se ei häiritse, se on suorastaan ihanaa. Ja koiratkin nauttii, kuten kuvista näkyy! On ihana tunne, kun tietää etteivät koirat joudu odottamaan yksin kotona vaan pääsevät myös osallistumaan mukaan ja on ihana peilata niistä oma rauhoittumiseni. Ilman ohjausta on kuitenkin hankala kehittyä tai tunnistaa itse virheitä tai miten asana kuuluisi tehdä oikein; mihin kiinnittää huomiota. Toki käyn myös ohjatuilla joogatunneilla muualla, silloin kuin suinkin pääsen ja ehdin mutta nämä videoiden kautta tehtävät tunnit mahdollistaa omaa joogaamistani ja kehittymistäni huomattavasti. Etenkin jos opettajalla on mukana videolla jokin oppilas jonka avulla hän pystyy havainnollistamaan, kuten tässä Satulla on mukana asanataikurina Tiina.

Pidän Satun tyylistä opettajana. Satu on samalla rauhallinen ja niin positiivinen että se välittyy oppijalle. Kun tehdään tällaisia hieman haastavampia asanoita joissa haasteena on se mukavuuden, rauhan sekä omien rajojen ja toisaalta haasteiden tunnistaminen, erityisesti muutoksien keskellä, niin erityisesti Satun huumori on rentouttavaa. Eihän kaiken tarvitse olla niin vakavaa ja jokaisella muutoksella on hopeinen reunuksensa. Vai oliko ne pilviä ;)

“Optimist: Someone who figures that taking a step backward after taking a step forward is not a disaster, it's a cha-cha.” ― Robert Brault

Maagisia joogahetkiä toivottaen,
-Mari

Satu Tuomelan Advanced yin videoon pääset tästä. Kokeile ja löydä harjoituksen taika!