Olin ennen vakuuttunut siitä, että olen antelias ihminen, joka tykkää antaa omastaan ja samalla näyttää arvostusta läheisiään kohtaan. Aloin kuitenkin jossain vaiheessa ymmärtämään miten asiat oikeasti ovat. Annan enemmän kuin mielelläni muille, mutta unohdan siinä samassa itseni.
Alta löydät Gunnel Olssonin inspiraatiotekstin, jossa hän jakaa ajatuksiaan antamisesta ja saamisesta:
Saa ja anna
Miltä sinusta tuntuisi olla suhteessa, jossa annat toiselle energiasi, huomiosi ja ajatuksesi tai suhteessa jossa pyrkisit tekemään toisen osapuolen iloiseksi ja vahvaksi, mutta et koskaan saisi mitään takaisin? Kun kaikki mitä teet olisi itsestäänselvää, etkä saisi teoillesi mitään arvostusta?
Protestoisitko? Lopettaisitko yrittämästä? Menettäisitkö intosi ja energiasi? Jonkin ajan kuluttua lopettaisit ehkä välittämästä toisen osapuolen hyvinvoinnista, ja antaisit hänen selviytyä itse?
En koskaan ajatellut, että minusta tulisi se, joka ottaa vastaan vailla kiitosta ja vaatii vielä lisää, ilman ajatustakaan siitä, että antaisi jotain takaisin. En koskaan odottanut sellaista käytöstä itseltäni. Tämä on kuitenkin täysin se mitä tapahtui.
Olin täysin vakuuttunut siitä, että olen antelias ihminen joka tykkää antaa muille, ja osoittaa arvostusta ympärillä olevilleen.
Sitten ymmärsin miten asiat oikeasti ovat. Annan enemmän kuin mielelläni muille, mutta unohdan siinä samassa itseni.
Kehoni on antanut minulle upeita kokemuksia läpi vuosien. Muistan, kuinka ensimmäisen kerran pyöräilin ilman että äidin piti juosta perässä ja pitää kiinni. Muistan ensimmäiset uintivetoni, ensimmäisen mäen jonka laskin suksilla ja hetken jolloin opin hyppäämään pukin yli jumppasalissa. Muistan, kun kiipesin puuhun, hypin kiveltä kivelle purolla ja juoksin niin kovaa kuin jaksoin jotta olisin ensimmäinen nurmikon toisella puolella.
Muistan monet haaverit, kaatumiset ja naarmut. Muistan myös kuinka ne eivät koskaan saaneet minua lopettamaan, koskan kehoni auttoi minut aina ylös ja oli aina valmis uusiin haasteisiin.
Mietin kuinka upeaa on tehdä pitkiä kävelylenkkejä metsässä, uida meressä ja venytellä juoksulenkin jälkeen. Tulen onnelliseksi, kun voin liukua jään yli luistimilla, saan suurta iloa kun lasken maastopyörällä alas jyrkkiä rinteitä ja nauran ääneen kun onnistun pysymään pystyssä koko alamäen hiihtolenkillä. Tunnen suurta onnistumista, kun onnistun saamaan pallon vielä kerran verkon yli syöksyttyäni sen perään hiekalla, ja olen aina yhtä iloinen kun onnistun laskeutumaan jaloilleni käsiseisonnasta.
Rakastan sitä tunnetta, kun yritän tehdä jotain täysin mahdottomalta vaikuttavaa, mutta kehoni osoittaa minun olevan väärässä. Se tekee minun iloiseksi ja ylpeäksi.
Mitä minä olen antanut keholleni takaisin kiitoksena kaikesta tästä?
Liian vähän unta, liian vähän liikuntaa, liian pitkiä työpäiviä, liikaa kahvia, aivan liian myöhäisiä iltoja ja liikaa viiniä. Monia pitkiä tunteja tietokoneen edessä, hysteerisen intensiivistä harjoittelua, liian kevyttä pukeutumista kylminä päivinä, treeniä kuumeessa, epäsäännöllisiä tai unohdettuja ruokailuja, liian vähän liikettä ja ei yhden ainutta kiitosta.
Olen tyhmä, jos kuvittelen että palvelukset vain jatkuisivat.
Kun mietin asiaa, ei ole enää lainkaan ihmeellistä että alaselkäni kipuilee iltaisin kun menen nukkumaan, hartioihini ja niskaani sattuu pitkän työpäivän jälkeen, olen jatkuvasti väsynyt sekä usein flunssassa, olen stressaantunut ja ärsyynnyn pikkuasioista sekä kuntoni on niin huono etten jaksa tehdä kaikkea sitä mitä haluaisin.
Kehoni on yksinkertaisesti väsynyt jatkuvasti antamaan, eikä koskaan saamaan mitään takaisin.
On muutoksen aika!
Gunnel Olsson
Videosuosituksia:
Hathajooga. Hartioita, niskaa ja kurkun aluetta vapauttava harjoitus - Kaisa Kärkkäinen
30 minuutin sarja alaselän avaamiseen - Timo Kurvi
Hathajooga. Joogaharjoitus ilmaelementin sylissä auttaa sinua hengittämään vapaasti - Kaisa Kärkkäinen
Kuinka tarkistetaan lapojen ja olkapäiden asento - Jarno Härkönen
PS. Lisää inspiroivia kirjoituksia löydät Yogoben blogista!
