Mietitkö joskus sitä miksi toimit kuten toimit, harrastat sitä mitä harrastat ja tykkäät siitä mistä tykkäät? Olen lähiaikoina pohtinut paljon kysymystä siitä "mikä sai minut pysymään treenaamisen parissa?" ja kysymystä siitä "miksi treenaan mitäkin juttua?".
Löysin karaten yläasteikäisenä ja innostuin siitä kovasti. Toinen valmentajistani oli silloin ns. "hieman hullu", piti kovaa kuria treeneissä ja oli muutenkin kohtuullisen armoton tekniikoissaan. Kesäisin seuramme kävijämäärät romahtivat ja harjoituksissa ei paljon porukkaa näkynyt. Muistan monesti ajaneeni yksin fillarilla kohden treenejä miettien "olisipa siellä muitakin, etten joutuisi kahdestaan sen hullun kanssa treenaamaan". Harvemmin siellä kuitenkaan ketään muita oli. En edelleenkään täysin ymmärrä sitä, miksi sinne kuitenkin kerta toisensa jälkeen menin.
Lähdin harjoituksien jälkeen monesti kotiin kädet mustelmilla ja erittäin turhautuneena. Mutta parempana. Opin noiden kesien aikana enemmän kuin normaaliopetuksessa olisin oppinut koko kauden aikana. Ehkä halusin vain kehittyä enemmän tai en ollut valmis luopumaan vastoinkäymisten takia itselleni rakkaasta harjoituksesta. Vuodesta toiseen jatkoin karaten parissa ja lopulta muutkin lajit tulivat ryhmäliikunnan kautta mukaan omaan harjoitteluun. En oikeastaan ikinä kyseenalaistanut sitä miksi treenaan. En myöskään ikinä treenannut vaikkapa sen takia että pitäisi laihtua tai näyttää joltain.
Treenasin ja ohjasin koska se oli kivaa, sain siitä hyvän olon ja tunsin olevani hyvä jossain. Se oli tapa johon totutin itseni, enkä enää osannut olla ilman sitä. Minun ei tarvinnut etsiä motivaatiota treenaamiseen, eikä perustella sitä itselleni. Siitä oli tullut minulle luonnollinen osa elämää.
Toki olen törmännyt vaiheisiin elämässäni, jossa treeni ei ole kiinnostanut. Mutta onnekseni olen aina palannut liikunnan pariin. Pitkään treenasin todella kovaa ja suoraviivaisesti, sekä välttelin kaikkea "henkiseen" viittaavaakaan. Tämän takia minulla oli mm. isot ennakkoluulot joogasta. Onnekseni kuitenkin löysin sen pariin ja se toikin omaan harjoitteluuni todella hyvän lisän.
Miksi sitten jooga on pysynyt omassa harjoittelussa mukanani? Tein sitäkin pitkään sen takia koska se oli kivaa ja koin kehittyväni siinä. Mutta toisaalta jo ensimmäisestä tunnista lähtien koin sen kuinka hyvää se teki omalle päälle. Pystyin rauhoittumaan ja sain paljon positiivista energiaa jokaiseen päivään. Ihan vain välillä keskittymällä, hengittämällä ja tekemällä rauhassa joogaharjoitusta.
Nykyään olen kuitenkin enemmän pohtinut harjoitusten merkitystä, ikäänkuin sitä "mitä hyödyn mistäkin harjoituksesta". Omassa harjoittelussa vahvana motivaattorina on ns. toiminnallisen kehon ja mielen kehittäminen. Se kuinka eri elementtejä yhdistelemällä saamme kehomme toimivaan paremmin ja pystymme voimaan myös henkisesti paremmin. Tämän takia koen että jooga tulee aina kulkemaan mukana omassa harjoittelussani. Ja niin sen pitäisi kulkea jokaisella muullakin! Huom. erityisesti miehet.. älkää pelätkö vaan kokeilkaa vaikka joogata kanssani oman kodin turvassa:
Minulle jooga toimii kehoa huoltavan ja avaavana, se voimistaa ja opettaa kontrolloimaan kehoa monipuolisesti ja hallitusti. Haluan myös lisää liikkuvuutta yhdessä tuen kanssa, tähän Flow-jooga on tuonut minulle paljon lisää positiivista. Mutta koen myös yhtä tärkeänä harjoituksen vaikutukset mielelle. Samalla kun opettelemme hengittämään, opettelemme myös keskittymään. Opettelemme olemaan läsnä ja hiljentymään - molemmat ovat todella haastavia nyky-yhteiskunnassamme. Pienikin rauhoittuminen tuo itselleni valtavasti energiaa muuten kohtuullisen hektiseen yrittäjän elämään.
Jos sinulla on vaikeuksia aloittaa harjoittelu, pysyä harjoittelemassa tai vaikea rauhoittua, niin koeta tehdä siitä tapa. Näin minä koen että liikunta pysyi itselläni aina matkassa elämäntilanteista huolimatta. Muutaman viikon kun jaksat aktiivisesti tehdä töitä, niin lupaan että sen jälkeen se helpottaa. Ota tavaksi liikuttaa kehoasi hieman enemmän, vaikkapa 5-10min päivässäkin alkuun riittää, koeta myös löytää rauhoittavia hetkiä päivääsi. Monesti vaikka minuuttikin silmät kiinni hengittäminen auttaa!
Joulua kohden ei kannata mennä liian stressaantuneena, vaan ota pienistä hetkistä kiinni ja lievitä helposti omaa stressiäsi!
