Astangajoogaopettaja Magnus Appelberg on kulkenut pitkän tien joogan maailmaan. Hänen mukaansa sekä asanaharjoituksessa että istumameditaatiossa koetaan syvältä - mutta eri tavalla. Tasapainon säilyttämiseksi kolikon molempia puolia kuitenkin tarvitaan.
"- Hei mitä sä teet, onks’ tost’ hyötyy?
Se oli kuulemma joogaa ja ystäväni Hannu oli tunnettu siitä, että hän väänsi itsensä aika monimutkaisiin jooga-asentoihin ennen uintikilpailujen starttia. Hannu oli selvästi minua parempi ikäkausiuintien 14-vuotiaiden sarjassa, joten päätin ottaa mallia. Löysin kirjastosta kirjan ”Jooga ja urheilu”, nimikin oli houkutteleva, joten aloitin omaehtoisen harjoitteluni. Ei se joogailu minua silloin auttanut parempiin tuloksiin, joten se jäi vielä paitsioon seuraaviksi 27 vuodeksi.
- Minne se mantra katosi?
Lukion aikana kokeilin myös TM-mietiskelyä keskittyäkseni paremmin ennen kisoja. Olin unohtanut ekan kurssipäivän jälkeen jo mantrani, joten ei sekään oikein sytyttänyt.
Pikakelaus eteenpäin: olen astumassa 40-vuotiaiden kategoriaan ja kroppa on tanssin lopettamisen jälkeen tönkkö kuin ylisuolattu muikku. Jostain kuitenkin sain inspiraation aloittaa astangajoogan. Se vei mukaansa ja sai kehoni uuteen uskoon ja tunsin sukeltavani syvempään omaan itseeni. Opettajani Frank oli saanut innostusta Vipassana -meditaatiomenetelmään omalta opettajaltaan. Näin ketjureaktio jatkui ja olimme pian vaimoni Riitan kanssa ensimmäisellä Vipassanan 10 päivän retriitillä. Aikaa on mennyt 17 vuotta Astangan aloittamiseta ja lähes yhtä kauan Vipassana on vaikuttanut elämääni.
Voimakas asanaharjoitus ja hiljainen istumameditaatio ovat kuin kolikon kaksi puolta. Molemmissa aistimme itsemme syvältä, mutta aistimukset ovat karkeudeltaan erilaiset. Asanaharjoituksessa energia virtaa voimakkaasti ja aistimukset ovat selkeät ja karkeammat kuin istumameditaation hyvin hienovaraiset virtaukset.
Olen huomannut oppilaissa ja varsinkin opettajakolleegoissa, että jossain vaiheessa asanaharjoitus ei riitä. On tunne, että on pakko sukeltaa vieläkin syvemmälle. Tarvitaan hienovaraisempaa työskentelyä. Toiset valitsevat Pranayaman, toiset Yin-joogan ja itse kuulun niihin, joiden intensiiviharjoitus tapahtuu hiljaa istuen paikallaan.
Kyseessä ei ole joko/tai -asetelma, jossa kokisin, että toinen harjoitus on toista tärkeämpi tai arvokkaampi. Olemisen moninaiset tasot tarvitsevat niin erilaista avautumista. Astanga auttaa sukeltamaan mielen syviin tasoihin ja istumameditaatio on hyvin fyysinen kokemus. En ole varma siitä kumpi on fyysisempi harjoitus; asanaharjoitus vai meditaatio. Yhtä vähän voisin väittää, että toinen veisi syvempään kuin toinen mielen syövereihin.
En voisi enkä halua jättää kumpaakaan!"
- Magnus
Magnus Appelberg on opettanut päätoimisesti Astangajoogaa vuodesta 2003 ensin Tampereen Astangajoogakoulussa vastaavana ohjaajana ja sitten Helsingin Astangajoogakoulussa. Magnus tulee tanssin maailmasta ja on tehnyt Rebalancing -syvähierontaa jo 25 vuotta.
Hän kiertää myös vierailevana opettajana Suomessa, Skandinaviassa, Virossa ja Puolassa.
Vuodesta 2013 hän on vetänyt Rööperin Aamujoogaa Helsingissä yhdessä perheensä kanssa. Heidän jokavuotinen kesäretriittinsä on tänä kesänä 25.06-01.07 Virossa Haapsalun kaupungissa. Tilaa löytyy vielä!
Kurkkaa myös tänne: www.hyvinvoimala.fi
Lisää luettavaa
- Magnus Appelberg: Aikuisten joogaa
- FIND YOUR BALANCE: Katri Syvärinen
- Tietoa meditaatiosta Yogoben sivuilta
