Ryhmäliikunnanohjaajana ja alan opiskelijana olen kuvitellut olevani fyysisesti suhteellisen hyvässä ja venyvässä kunnossa. Sille kuvitelmalle olen heti joogaurani alkumetreillä saanut näyttää takaovea ja nöyrtyä ihan reilusti. Mutta mitä tästä kaikesta onkaan seurannut?
Niveleni ovat luonnostaan selvästi yliliikkuvia ja sen vuoksi pääsen joihinkin epämukavilta näyttäviin asentoihin, kuten lootusasentoon, vaivatta. Lisäksi jotkin lihaksistani vain pysyvät vetreämpinä: esimerkiksi alaspäin katsova koira tuntuu omassa kropassani suhteellisen luonnolliselta takareisien notkeuden ansiosta ja siltaan pääsen yllättävän ketterästi selkärangan liikkuvuudesta johtuen.
Ongelmat aiheutuvatkin tiettyjen lihasryhmien kireydestä ja osittaisesta heikosta lihaskestävyydestä, minkä seurauksena asennoissa pysyminen on haastavaa ja epämukavaa. Jos ei muuta, niin paljosta istumisesta kärsineet lonkankoukistajat ja pakarat kiristävät liikeratojani, vaikka muuten asento tuntuisi hyvältä. Monta vuotta enemmän ja vähemmän jatkuneet selkäkivut johtuvat todennäköisesti myöskin tästä dilemmasta. Selkärankani on lisäksi niin vempula, että keskivartaloni saa tehdä rutkasti töitä pitääkseen sen linjassa esimerkiksi hiukan vaativampia harjoituksia tehdessä.
Ja sitten pysähdytään tähän. Olen aivan liian kauan liikuttanut kehoani tavoitteena kehittyminen sekä jonkin saavuttaminen ja mennyt eteenpäin analysoiden jokaista pientä fyysistä ominaisuutta itsessäni. Mitä väliä niillä oikeastaan on? Olenkin alkanut hiljalleen ajatella, että nämä saattavat olla juuri niitä mieltä myrkyttäviä ajatuksia. Tyytymättömyys ja heikkouksiin keskittyminen.
Voisin ehkä sanoa, että jo ensimmäisten viikkojen aikana jooga on alkanut herättää minussa jotakin uutta. Ehkä se on hyväksymistä, lempeyttä itseään kohtaan? Tärkeä oppi näin alussa on ollut myös se, ettei asentoja saa pakottaa väkisin, eikä tarkoituksena ole tuottaa kipua. Silloin ajatus harhailee huomaamatta niihin negatiivisiin asioihin ja päädyn kiroamaan omaa kroppaani ja sen rajoituksia. Sitähän me emme halua.
On tietysti hyvä tiedostaa ja löytää ne oman kehon heikot kohdat, myös hyväksyä ne, jotta niille osaa antaa armoa ja aikaa päästä mukaan. Mutta sillä tavalla, että tietää niiden olemassaolosta ilman oman keskittymisen herpaantumista. Koska, to be honest, kärsivällisyys on hyve ja tietenkin haluan tulla kaikessa paremmaksi. Ehkä jopa joskus päästä selkäkivuistakin kokonaan eroon.
Päivän ajatus: "When I let go of what I am, I become what I might be." - Lao Tzu
Videosuosituksia
Joogaa with
Toimistojooga – Elinvoimaa työpäivään keskivartalon aktivoimisella
Joogaa with
Yoga philosophy: Introduction to the five vibratory fields of consciousness that make up who we are.
