Rehellinen vastaus on, etten tiedä. Mutta se on selviämässä minulle pikkuhiljaa, sillä olen aloittanut Heartful Yoga -opettajakoulutuksen Kaisa Kärkkäisen lempeän viisaassa opastuksessa. Matka joogaopettajaksi alkaa kuitenkin paljon ennen koulutuksen aloittamista. Siksi katsonkin nyt taaksepäin.
Ensimmäinen kosketukseni joogaan taitaa liittyä tätiini. Nyt jo yli 80-vuotias tätini joogasi mummolani lattialla ja otti lapset mukaan. Lapsuuden joogahetket olivat kivoja, mutta kohtasin joogan uudelleen vasta lukiovuosina - jos tanssituntien syvävenyttelyjä lasketa.
Lukion ilmoitustaululle tuodun lapun perässä löysin itseni astangajoogakurssilta. Innostuin harjoituksesta ja otin sen mukaan arkeeni muutamiksi kuukausiksi. Muistaakseni rahatilanteen vuoksi tunneilla käynti jäi, ja lopulta oma harjoituskin.
Kun en päässyt opiskelemaan tanssia, valitsin valtiotieteellisen ja jatkoin tanssia vapaa-ajalla. Yliopistoliikunnassa piipahdin muutamilla joogatunneilla, joilla ahdistuin hengitysharjoituksista ja mätkähdin liian vaikeassa asanassa pyllylleni. Olin hämmentynyt, eikö jooga ollutkaan minua varten? Nuorena ajattelin, että kannattaa tehdä vain sitä missä on valmiiksi hyvä... Onneksi en ole enää nuori!
Tanssista tuli minulle toinen työ, mutta jooga pysytteli taka-alalla. Se tuntui olevan minua varten, mutta löytänyt tietä sen luokse. Meditaatiokin vetosi, mutta siihen syventyminen pelotti. Katoaako mieleni tai minuuteni jonnekin?
Kai taiteiden yönä sitten päädyin joogakoulu Shantiin. Shantin tunneilla joogan monimuotoisuus alkoi avautua minulle. Ärjyin kieli ulkona leijona-asanassa ja loppurentoutuksessa näin voimistavia kuvia tulevasta. Ja tajusin, että joogin ei tarvitse olla tietyn ikäinen, muotoinen tai painoinen. Samoihin aikoihin uskaltauduin opiskelemaan aromaterapeutiksi työn ohella.
Puolen vuoden Aasian matkalla 2011 etsin jo joogaa. Intian Keralassa samassa majatalossa yöpyi joogaopettaja. Hän herätti kuudelta, juotti kookos-porkkanamehua, teetti lämmittelyt, asanoita, yoga nidra -rentoutuksen ja päätti meditaatioon. Hyttysmyrkkyyn verhoiltuna ja hikisenä makasin marmoriterassilla ja tunsin kuinka harjoituksen kokonaisuus vaikutti. Lopun meditaatiossa koin tyhjyyden ensi kertaa.
Olen havainnut elämässäni, että kun jostain haaveilee riittävän usein ja pitkään, se toteutuu. Mutta polku tavoitteeseen voi olla hyvin erilainen, kuin mitä oli ajatellut. Joogaopettajuus on ollut pitkäaikainen haave, joka tuntui epärealistiselta. Vaikka olen tanssija, en osaa seistä päälläni. Vaikka käyn töissä, en kieri rahassa - ja koulutus maksaa. Ja eikö joogassa tarvita kestävyyttä ja voimaa? Minä jaksan ennemmin pieniä spurtteja.
Aasiasta Suomeen palattuani kävin insight-meditaatiokurssin ja aloin harjoittaa meditaatiota päivittäin. Intialaisen opettajan liikesarja jäi aamuihini, kunnes palasin töihin ja aloin odottaa lasta. Synnytykseen valmistautuessa kävin kyllä raskausjoogassa ja tein yoga nidraa muistuttavia hypnosynnytysharjoituksia.
Seuraava voimakas joogaelämys tuli yllättäen verkon välityksellä. Äitiyslomalla osallistuin buddhalaisen opettajan James Barazin Awakening Joy -verkkokurssille. Yksi opettajista oli iRest® Yoga Nidra -harjoituksen kehittäjä Richard C. Miller. Univajeinen lempeää harjoitusta kaipaava minä oli myyty - tuntui kuin olisin tullut kotiin! iRest tarjosi mahdollisuuden rentoutua samalla kun tutki todellisuuden luonnetta ja kuunteli kehon viestejä.
Aloin heti tehdä iRestiä päivittäin, ja muutaman kuukauden päästä olin Englannissa Euroopan ensimmäisessä iRest-ohjaajakoulutuksessa. iRestistä tuli kanssakulkijani pariksi vuodeksi, ja olen ohjannut sitä sadoille ihmisille yritykseni Hidastamon kautta. Samoihin aikoihin löysin nettijoogakoulut kotiharjoituksen tueksi, ja Yogobesta ihanat Kaisa Kärkkäisen tunnit.
Viimeisin innostukseni on meditatiivinen yin-jooga, joka löytyi yllättäen kuntoklubin lämmitetystä salista. Pitkän työrupeaman jälkeen muistin, miltä hyvä olo kehossa tuntuu. Kun Kaisa ilmoitti uudesta Heartful Yoga Teacher -koulutuksesta, koin että nyt tai ei koskaan. Kaisan koulutus myös vaikutti aidosti mahdolliselta tällaiselle ruuhkavuosia elävälle työssäkäyvälle äidille, jolla on sivutoiminen yritys.
Erityisesti viime vuosina ymmärrykseni siitä, mitä jooga on ja voisi minulle olla, on siis muuttunut suuresti. Aloin myös kyseenalaistaa sitä, mitä pitäisi osata tai olla ennen kuin voi osallistua opettajakoulutukseen. Minulle koulutus on mahdollisuus sitoutua omaan harjoitukseen pidemmäksi aikaa, mitä ei ilman koulutusta tulisi ehkä tehtyä. Sitä kautta löytynee myös jaettavaa muille.
Joogaopettajaksi on varmasti yhtä monta tietä kuin ihmistä. Opettajakoulutuksen aloitusviikonlopussa oli ilo huomata miten monenlaisia ja monen ikäisiä meitä on mukana. Uskon, että monelle meistä opettajaopiskelijoista joogaan sitoutuminen on parhaita päätöksiä, joita olemme tehneet.
Jooga on elämän mittainen matka, eikä “valmista” varmasti tule koskaan. Välähdyksiä selkeydestä, rauhasta ja ilosta voi onneksi saada jo matkan alkumetreillä.
Sanna Iranta
Sanna on elokuussa valmistuva Heartful-joogaopettaja ja Hidastamon yrittäjä. Tutustu Sannaan ja Hidastamoon tarkemmin täällä: www.hidastamo.fi
Lue myös Sannan tuoreemmat mietteet joogaopettajakoulutuksen loppupuolelta:
Täydellisen epätäydellistä joogaa
Ps. Haluaisitko kouluttautua joogaopettajaksi? Kaisa Kärkkäisen seuraavan Heartful Yoga -opettajakoulutuksen haku on nyt auki. Lue koulutuksesta lisää ja ilmoittaudu täällä!
