Kovempaa, kovempaa, enemmän, älä pysähdy, älä ikinä lopeta! Tuo olin minä ennen joogaa. Ajattelin aina että enemmän on parempi ja kovempaa tarkoittaa vieläkin parempaa. Tulinhan kamppailulajien parista, joissa ”1000 potkua on hyvä, 10000 potkua on vielä parempi”.
Kamppailulajien jälkeen löysin ryhmäliikunnan ja aloin harrastamaan sitä samalla mentaliteetillä
Luonnollisesti valintani salin aikataulusta kohdistuivat niihin kovimpiin tunteihin: Extreme-spinningiin, BodyCombattiin jne. Normisunnuntain treenit pitivät sisällään kolme tuntia putkeen, jossa mukana oli BodyCombattia, Armyä ja spinningiä. Joskus vielä lisäsin valikoimaan neljännen tunnin, joka kulki kätevästi nimellä ”Hardcore”!
Aloittaessani ohjaamaan ryhmäliikuntatunteja meno jatkui samanlaisena. Ensimmäisenä ohjauslistalle päätyivät BodyCombat ja spinning. Ohjaajana näillä tunneilla luonnollisesti vedin täysillä, hullunkiilto silmissä. Nyt jälkikäteen on helppo tajuta, että tein tuolloin suunnilleen kaiken mahdollisen väärin. Harjoitukset eivät tuottaneet lähellekään sellaisia tuloksia kuin niiden olisi pitänyt, koin paljon loukkaantumisia ja aineenvaihduntani ei toiminut mitenkään oikein.
Eräänlaisen käännekohdan treeneissäni koin siinä vaiheessa, kun aloin osallistumaan BodyBalance –tunneille. Ne antoivat minulle uudenlaista haastetta, keskittymistä ja rentoutumista. Hiljalleen rakastuinkin tähän lajiin, jossa oli yhdistettynä osia joogasta, pilateksesta ja Tai-Chistä. Myöhemmin kouluttauduinkin ohjaajaksi tähän lajiin.
Minulla oli aina ollut valtavasti ennakkoluuloja joogaa kohtaan. Kuvittelin sen olevan lähinnä matolla makoilua, venyttelyä, ”OMMMMM” –ääntelyä, jotain uskonnollista ja että sen harrastajien pitäisi syödä vain kasviksia. Eikä se todellakaan olisi ”hardcorea”.. joten se ei varmastikaan sopisi minulle.
Onnekseni olen kuitenkin aina ollut jonkun sortin perfektionisti, kun kyseeseen tulee opettaminen. Olen todella tarkka oikeasta tekniikasta ja suoritustavasta (kiitos karate-harjoittelun) ja vielä tarkempi olen itseäni kohtaan siinä, että todellakin tiedän ja ymmärrän sen mitä opetan. Niinpä kaikista ennakkoluuloistani huolimatta päätin suunnata yhdelle joogatunnille.
Ja tällöin tutustuin ensimmäisen kerran Satu Tuomelaan.
Valitsin täysin sattumanvaraisesti salin lukujärjestyksestä tunnin, joka sopi omiin aikatauluihini. Ei minulla ollut mitään hajua tuntien nimikkeistä, eikä myöskään opettajasta. Mutta, mutta… se olikin jotain todella erilaista. Kyseessä oli edistyneemmille tarkoitettu Vinyasa Flow –tunti, joka sisälsi ns. peak posena sivuvariksen. Silloin kaikki jotenkin avautui minulle.
Tämä oli se. Juuri se mitä tarvitsin. Onnistuin pääsemään tunnilla tuohon käsitasapainoiluun ja näin Sadun hymyilevän ja kehuvan minua. Tunti oli fyysisesti todella haastava ja ennakkoluuloistani mikään ei näyttänyt pitävän paikkaansa. Mutta fyysisyyden lisäksi se sai minut tuntemaan itseni rauhallisemmaksi, rennommaksi (vaikkakin olin fyysisesti täysin uupunut) ja iloiseksi. Olin iloinen koska olin kokenut jotain täysin uutta ja oppinut samalla täysin uuden käsitasapainoilun taidon.
Tuona ajanjaksona olin todella ylistressaantunut työni ja oman elämäntilanteeni takia
Muistan kuinka kaikki maailman huolet tuntuivat pyörivän päässäni koko ajan, enkä saanut hetkeäkään rauhaa omilta ajatuksiltani. Tunsin tarvitsevani elämääni lisää rauhaa, joten päädyin suuntaamaan joogatunnille joka viikko. Ja se auttoi!
Tuntien aikana pystyin rentoutumaan, pääsin pois ahdistuneesta olotilastani ja kaikista päässäni pyörivistä huolistani. Pystyin vain keskittymään hengitykseeni (ja siihen että säilyisin hengissä erittäin vaativien fyysisten tuntien aikana!). Tuntien jälkeen olin täysin uupunut, mutta puoli tuntia harjoituksen jälkeen kehoni valtasi mielettömän hyvä fiilis. Tunsin itseni niin energiseksi, että helposti valloittaisin vaikka koko maailman! Tunsin itseni taas positiiviseksi, vaikkakin kaikki asiat elämässäni ja ympärilläni yrittivät työntää minua negatiivisuuden puolelle.
Mutta tämä muutos ei kuitenkaan ollut helppo. Egoni oli aika iso (no itse asiassa valtava) ja halusin kaiken ja halusin sen heti! Näin joidenkin joogaajien tekevän edistyneitä asentoja ja halusin itsekin tehdä ne heti. Kiroilin jopa tunneilla, kunnes tajusin ettei se ehkä ole oikea tapa kehittyä. Egoni aiheutti minulle myös sen, että onnistuin loukkaamaan itseni yhden jooga-workshopin aikana.
Jatkoin kuitenkin joogaa säännöllisesti ja asiat alkoivat muuttumaan. Hiljalleen pystyin laittamaan egoani syrjään hieman enemmän, pystyin keskittymään enemmän omaan harjoitukseeni. Pystyin jopa vain hengittämään ja rentoutumaan vaikeassa asennossa (jossa aikaisemmin vain huomasin kirosanojen lentelevän pääni sisällä jatkuvalla syötöllä). Jotain oli muuttunut. Jooga oli vienyt minua eteenpäin niin monilla eri tavoilla, etten niitä oikein edes pysty kuvaamaan.
Työssäni olin ollut tekemisissä todella paljon negatiivisten asioiden parissa (valitusasioiden käsittely, perintä ja väärinkäytökset), vaikkakin olin aina haaveillut urasta liikunnan tai taiteen parissa. Päätin muuttaa elämäni täysin toiseen suuntaan, päätin että lähden tavoittelemaan unelmiani ja suuntaan energiani työskentelyyn positiivisten asioiden parissa.
Tämän päätöksen siivittämänä päätin jättää taakseni elämäni negatiiviset asia ja uran toimistotöissä
Aloitin personal trainer –opinnot ja menin mukaan joogaopettaja-koulutukseen. Mielessäni oli kuitenkin vielä paljon epäilyksiä joogan opettamista kohtaan. Mietin että menen kuitenkin mukaan koulutukseen saamaan itselleni lisää tietoa, en niinkään siksi että minusta tulisi opettajaa.
Tietysti päädyin Sadun järjestämään koulutukseen, kun hän periaatteessa vain ilmoitti minulle että ”nyt sinä tulet mukaan”. Koulutusta edeltävänä iltana olin kuitenkin valmis vetäytymään pois koko hommasta. Koetin jopa soittaa Sadulle kertoakseni tästä päätöksestä. Onnekseni hän ei kuitenkaan vastannut.
Seuraavana päivänä kävelin ensimmäiseen tapaamiseen mielessäni vain yksi tavoite ”aion kertoa heille ettei minusta tule opettajaa”. Mutta kun astuin huoneeseen ja kuuntelin hetken keskusteluja, asiat alkoivatkin tuntumaan hyvältä. Edelleen ajattelin ettei minusta tulisi opettajaa, mutta kun tuli ohjausharjoitusten aika opettaminen tuntuikin hyvältä. Se tuntui itse asiassa todella hyvältä. Niinpä päätin kokeilla sitä.
Tämä kaikki johti siihen, että aloin opettamaan joogaa ja lopulta jätin kaiken ryhmäliikunnan ohjaamisen taakseni. Lähdin myös erikoistumaan enemmän toiminnallisen harjoittelun ja kehonpainoharjoittelun pariin, jossa yksilö- ja pienryhmävalmennus tuntuivat oikeilta malleilta.
Ja nyt sitten ollaankin tässä.. rinta rinnan Sadun ja muiden huikeiden opettajien kanssa osana Suomen Yogobe –tiimiä.
Aika huikeaa menoa on ollut itselläni nämä viimeiset vuodet, mutta vieläkin parempaa on tulossa. Odotan innolla mitä maailmalla on vielä minulle suunnitteilla, mutta yhdestä asiasta olen varma… tämä on vasta alkua!
Videosuosituksia:
Intro tekniikkavideoiden käyttöön - Jarno Härkönen
Kuinka tarkistetaan lapojen ja olkapäiden asento -luento - Jarno Härkönen
Intro tehokkaisiin kotitreeneihin Jarnon kanssa
Energiaa, liikettä ja voimaa - keskitason toiminnallinen flow - Jarno Härkönen
